perjantai 29. kesäkuuta 2012

Reima Sunproof


Minähän olen parissakin postauksessa maininnut, että voisin kotiuttaa Herra Keltaiselle Reiman keltaisen Sunproof-paidan, mutta en ole raaskinut tilata postikulujen takia. Niin arvatkaa mitä?! Sain juhannuksen alla sähköpostia Reima web shop tiimiltä! Kiittivät hauskasta blogista ja Reima-postauksista, ja tarjosivat 10e lahjakorttia, jotta voisin ostaa vaikka sen keltaisen Sunproof-paidan, josta olin kirjoitellut! :D

No ei tarvinnut enempää houkutella, kun se paita oli kuitenkin ostoslistalla ;) Siskonpojalle tilasin samoin tein samanlaisen sinisenä.






Paidat on pakattu tuollaisiin hengittäviin pussukoihin, joissa niitä voi märkänäkin kuskata.



Otin Herra Keltaiselle (n. 90cm) kokoa 104, koska toiveissa olisi, että menee useamman kesän (ehkä 3?). Näissähän malli on ajateltu tietenkin tyköistuvaksi, joten hiemanhan tuo löpöttää erityisesti selästä, mutta eipä tuo mikään ylisuuri säkki-ilmestys ole!



Tässä vertailun vuoksi Herra Vihreän (reilu 100cm) päällä tuo paita. Eipä se ainakaa pieni hällekään ole, joten tosiaan useamman kesän saamme Keltaisella tuota käyttää :) Sitä kyllä mietin, että mitenkähän nämä paidat istuvat pyöreämmän lapsen päällä? Ehkä pullukaisemmalle saa sitten ottaa vähän isompaa kokoa.

Toivottavasti tämä kesä tästä jossain vaiheessa lämpenisi, että päästäis paitoja pitämään ulkonakin päällä... *nyt ei kyllä tarkene, hrrr*

Reiman verkkokaupassa on ale, ja nämäkin Sunproofit on -30%! Shoppailemaan tästä

Isot kiitokset Reiman web shop tiimille! Oli kyllä kiva yllätys (ihan siis jo sekin, että Reimalta on vierailtu mun pikkuisessa blogissani) :D


Terkuin
Miima

torstai 28. kesäkuuta 2012

Satevesikaivo-mies

Ulkoiltiin tuossa 8 asteen lämpötilassa, sadekuurojen ja auringonpilkahdusten vuorotellessa... Suomen kesä... Joten mieluummin palaan näihin parin päivän takaisiin kuviin :)


Herra Keltainen tykkää kävellä. Kun avaan ulko-oven, niin poika spurttaa heti tielle, ja siinä kun yritän epätoivon vimmalla saada rattaita mukaan autotallista, niin poikahan on jo parinkymmenen metrin päässä! Meidän tie on suht rauhallinen, mutta tokihan siinä autoja kulkee, ja pari kertaa olen saanut häpeästä punoittaen spurtata lapsen perään, kun auto on ollut tulossa. Ja totta kai lapsi vaan lisää vauhtia, kun huomaa, että äiti on perässä tulossa nappaamaan! Että siinäkin tosi huolehtivainen äiti, kun taapero juoksee yksinään pitkin teitä... Minusta oikeasti tuntuu siltä, että Herra Keltainen juoksee kovempaa kuin Herra Vihreä! :O



Vavovasti jeunaan! Jotkut opit sentään on menneet perille ;)



Niin ihmettelittekö otsikkoa? Herra Keltainen rrrrrrakastaa sadevesikaivoja. Tuolla kun kävelemme, niin jokaisen satevesikaivon kohdalle pitää pysähtyä ihmettelemään.



Siellä vettä! Aina vesi mukavasti solisee, ja jos vaan äitin silmä pikkasenkaan välttää, niin sinnehän mätetään kaikenlaista kamaa! Kivet loiskahtaa ihan parhaiten, mutta äiti sanoo, että poliisi on kieltänyt heittämästä :D



Kaivon kannella on kiva myös tömistellä, koska siellä kumisee hauskasti!




Näitä ruohoisissa ojissa sijaitsevia kaivoja äiti antaa tutkia pitempään kuin keskellä tietä olevia - kumma juttu!



Mikä tämä on? Heti heittäisin sen kaivoon, jos äiti ei huomaisi!



Juoskee vettä! Tennarit ei ole vedenpitävät, niin kun äiti sanoi...



 Kaikissa kaivonkansissa on vähintäänkin pikkuinen reikä, mistä voisi jotain yrittää tunkea sisään!




Joskus isovelikin kiinnostuu tästä hommasta pikkuveljen perässä!



Kivessäkin on reikä!


Kiinnostaako nää kaivonkannet ketään muuta, vai onko tää ihan vaan meidän juttu?


Terkuin
Miima


Tässä muuten pikaotos FUBin paidasta in action. On okein sopivan kokoinen ja iiiihana :D










keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Poikani pitkätukkainen

Miksiköhän pojilla pitäisi olla lyhyet hiukset? Tähän vähän niin kuin törmää nyt aika usein, kun Herra Vihreän hiukset on venähtäneet.



Anoppi jaksaa siitä jauhaa, että hiukset pitäisi leikata. Olen sanonut, että ei leikata, mutta jaksaa huomauttaa joka ikinen kerta kun nähdään! Miksi ne pitäisi leikata? Alkaa tarttua lapsiinkin nuo stereotypiat, kun ympäristö niistä tarpeeksi länkyttää. Eilen Herra Vihreä kysyi, että leikataanko minun hiukset (siis samaan tyylin kuin Onko nyt ruoka? eli ei tuonut omia ajatuksiaan asiasta esille). En kerennyt ruveta asiasta keskustelemaan, kun oli kädet täynnä muuta hommaa, mutta pitänee istahtaa alas juttelemaan. Voidaanhan ne leikata jos lapsi niin tahtoo. Mutta en tykkää siitä, että ulkopuoliset alkaa asiasta painostamaan lasta! Minusta on aikuisilta ihmisiltä suorastaan typerää sanoa pojalle, että näytät tytöltä, jos sulla on pitkä tukka! Arvostelut voi esittää minulle, mutta lapselle ei tarvitse mennä laukomaan tuollaisia!


Eilen puistossa joku mies sanoi lapselleen, että äläs tunge nyt kun tyttö on siinä. Pojalla on päässään auto-lippis, päällään traktori-paita ja farkut - en nyt ekana tytöksi ajattelisi... ;D


Mitäs mieltä olette jos pojalla on vähän pitempi tukka? Minkä pituinen tukka teidän pojalla on?

Terkuin
Miima

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

TSI Lifefactoryn lisätuunaus

Koskapa kerran avattua pilttipurkin kantta on (varsinkin lapsen itse) hankala saada tiiviisti kiinni, niin aloin etsimään muuta korkkiratkaisua meidän tee-se-itse Lifefactoryn korvikkeille. Toisaalta myös pilttipurkin kannessahan on sitä sellaista muovia, mihin tarttuu hajut ja maut, joten silläkin halusin katsastaa muuta ratkaisua.




Tällaisia AddBaby kansia löytyi sitten MiniQsta, ja ajattelin investoida 2 e kpl noihin korkkeihin :O Siitäkin huolimatta säästö on melkoinen aitoon Lifefactoryyn verrattuna ;) Korkit käy kaikkiin yleisiin lastenruokapurkkeihin, ja se vaan painetaan napakasti kiinni.




Nyt kun vielä palaisi se kesä meille, niin pääsisivät käyttöönkin (aamusella ulkoilimme 10 asteen kirpakan tuulisessa säässä, hyi että)!


Terkuin
Miima

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Murhaa


No näinhän se taas meni. Pikkuisten kasvattama äitienpäiväruususen alku ei kestänyt äitin kasvatusmetodeja... Tough love, vai? Samoin nuo mies-open saamat kukkaset näyttävät... noh... hieman kärsiviltä.

Voitteko uskoa, että joskus olen ollut melkoinen viherpeukalo! Kasvattelin pistokkaista tuuheampia yksilöitä kuin ne, joista ne olivat lähtöisin. Ensimmäisen lapsen myötä kasvit elelivät edelleen, mutta eivät kukoistaneet ihan samalla tavalla. Toisen lapsen myötä kasvit alkoivat kupsahdella yksi toisensa jälkeen. Kolmannen lapsen kohdalla meillä ei enää huonekasveja ollutkaan - kesäkukkia kyllä kävi, ja ne sain kukoistamaan. Nyt neljännen lapsen jälkeen ei kesäkukatkaan oikein kukoista... Viime kesänä oli monenlaista, mutta ei ehkä ihan niin hienoja kuin olisin toivonut. Tälle kesälle en ole laittanut, ja alkaa vähän arveluttaa, kannattaako edes laittaa...

Kukat ihan selvästi on mustasukkaisia lapsille! Kun jäävät huomiota vaille, niin alkavat kitustella, ja lopulta kupsahtavat! Pitäisi kai noiden nyt osata ymmärtää asemansa perheessä - huonekasvi kun ei voi olla perheenäidin ykkösasia (sori nyt vaan hiivatin rehut)!

Katin kanssa tästä onkin jo keskusteltu, joten tiedän, että ainakin yksi muukin kukka-murhaaja löytyy - mutta onkos teitä muita?


Terkuin
Miima

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Numerot hallussa!

Joskus lasten kanssa tulee tilanteita, että leuka kerta kaikkiaan loksahtaa: Joko sä osaat tollaista? Että lapsi on ihan salaa päiten mennyt oppimaan jotain, mistä sulla ei ole ollut mitään tietoa. Eilen kävi tälleen, kun oltiin puistoilemassa. Puistossa oli sellainen kellotaulu, jossa numerot ja pyöritettävä osoitin. Herra Keltainen (2v2kk) alkoi sitten osoitella niitä numeroita, ja nimesi ne aivan oikein! Eikä kyse ollut sellaisesta ulkoa-opetellusta luettelusta, vaan se osoitteli niitä sekalaisessa järjestyksessä. 10 kohdalla osoitti erikseen 1 ja 0 ja nimesi ne. Pinkin kanssa oltiin molemmat siinä vieressä suu auki ihmettelemässä :O Tätä on sitten testattu kotona moneen otteeseen, ja kyllä se on totta - lapsi tunnistaa numerot 0-9!

No eihän se tietenkään ihan tyhjästä ole numeroita oppinut, vaan syy löytyy tästä:

Viisi!

Neiti Pinkin vanha Hello Kitty läppäri. Herra Keltainen tykkää kovasti rämpätä sillä, ja nytpä tuli sitten todistettua, että tuon vekottimen avulla jotain myöskin oppii! Hassu kuriositeetti muuten: läppärin numero 4 on tuollainen ylhäältä kiinni oleva, joten kun Herra Keltaiselle näyttää nelosta, jossa yläosa on auki, niin se ei tunnista sitä. Onhan se varmaan outoa, että samaa numeroa voi olla eri näköisenä!

Herra Keltainen tuntuu muutenkin olevan numeroista kiinnostunut. 1½-vuotiaana oppi jo luettelemaan numerot 1-10, kun puistossa aina nostin häntä sellaisella jumppalaitteella 10 kertaa ja laskin ääneen. Äkkiä ne hälle tarttui mieleen. 4-vuotias Herra Vihreä osaa ehkä just luetella 1-10, mutta ei se kyllä numeroita tunnista. Ehkä pitäisi laittaa sekin rämppäämään Kitty-läppäriä ;)

Mikä yllättävä taito teillä on saanut leuat loksahtamaan?


Terkuin
Miima

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Köyhän naisen Lifefactory

Aikaisemmin pohdiskelin lasten juomapulloja. Parhaalta vaihtoehdolta tuntui lasipullo, mutta Lifefactoryn pulloilla on tuota hintaa ihan kivasti, kun neljälle lapselle juomapulloja ollaan vailla. Voisihan sitä käyttää jotain tavallisia lasipulloja, mutta ne on hankalia putsata. Aikani asiaa pohdittuani iski mulle Niksipirkkailu-puuska :)







Iso pilttipurkki (vai oisko bona, ken tietää), jämälankoja ja säästöä reilu 100 e! Ihan saman mallinen puteli kuin nuo kalliit Lifefactoryt, eikä harmita yhtään, vaikka menis rikki, kun kaupasta saa eurolla uuden ;) Jos jaksan, niin harkitsen kansien maalaamista ja kiristysnarun tuunausta.

Kiitämme mummoa nopeista virkkuu-sormista!


Terkuin
Miima

Pompeista pikaisesti


Tässä meidän PompdeLux kasaa! Pinkki kävi kotona repimässä paketit auki, ihasteli ja huokaili (varsinkin tylliä, vähän piti pyörähdelläkin), kiskoi yhden mekon päälleen ja lähti kaverille. Että sovituksia saatte odotella hetken ;) Näistä tuleekin tosi kivoja yhdistelmiä!

Niin kiinnostaako sovittelu, vai riittääkö tämä?

Terkuin
Miima

torstai 14. kesäkuuta 2012

Haravointia ja haaremit


Eilen iltakävelyllä käytiin haravoimassa mummolan vesisankkoa.



Se on jännä, miten ne keksii aina jonkun jutun ja jaksaa sitten siinä hommassa sitten häärätä pitempään kuin äiti jaksais katella sitä hommaa...



Mummolan peilistä nappasin pari utuista kuvaa Shampoodlen haaremihousuista, jotka on tosi mukavat ja vilpoisat kesämenossa!

Onko teillä haaremihousuja, vai onko ne ihan gauheet? :D

Terkuin
Miima

Makoisa mies


Kaikenlaiset verenimijät  keksivät jo viime kesänä, että Herra Keltainen on varsin maukasta itikanruokaa, ja surutta pistelivät pikkuisen pojan ihan paukamille! Ei ole meno muuttunut tänäkään kesänä - armotta hyökkäilevät juurikin tämän pienimmän kimppuun :( Kuvat on nyt ihan tosi surkeita, mutta parempia ei vaan irronnut. Hatun raja on tikattu huolella. Noissa on jo turvotus laskenut. Viime kesänä kävi useammankin kerran niin, että kulmakarvojen paukamoista turvotus valui silmäluomeen, ja puoliksi muurasi silmän.



Etusormi ja pikkurilli ovat turvoksissa pistoista, samoin kämmenselkä. Käsivarressa paukamat jo laskeneet.

Viime kesänä hölväilin sitruunamehua lapseen (kun itikat ei kuulemma tykkää sitruunasta), mutta en muista oliko siitä apua... Onko teillä herkullisia lapsia, ja oletteko keksineet jotain toimivaa suojakeinoa?


Terkuin
Miima

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Anna se minuvveee!


2-vuotias on kyllä aika kipakka olento. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, ja unohtaa koko homman yhtä nopeasti, kun on siihen valmis. Yleisin lausahdus lienee tällä hetkellä Anna se minuvve! ja sehän koskee mitä tahansa esinettä, joka on kenellä tahansa muulla kuin 2-vuotiaalla kädessä. Ja jos ei ala tavara vaihtaa pitelijää, niin kuuluu kahta painokkaammin Anna se minuvveeeee!


Apua, kengässäni on hiekkaa!


Muita joka päiväisiä hokemia on Äiti mitä sä teette täällä? (meillähän siis teititellään vanhempia...) sekä Mitä tuo on? kysymys koskee erityisesti jokaista ohitettua autoa. MUOKS! Miten mä tän unohdin - joka päivä tulee aika monta tilannetta, jossa huudetaan En havuaa!!! Niin ja osaa lapsi sanoa ällänkin, mutta näissä asioissa, mitkä sanotaan kovaa ja korkealta, se tulee usein veenä ;)

Auringossa olisi jo tarjennut lyhythihaisella, mutta hupparistahan ei voi luopua... Arvatkaa vaan mitä se huusi, kun riisuin siltä hupparin pois...


Terkuin
Miima

I Dream Elephants - My wishlist

























This is my wishlist for the £100 voucher giveaway over at I Dream Elephants :)


MrsAgatha bloggasi kivasta kilpailusta, johon minäkin sitten halusin osallistua! Idea on käydä katsomassa suosikkinsa I Dream Elephants nettikaupan valikoimasta, ja palkintona on mahtava 100 £ lahjakortti liikkeeseen! Pitää vaan käydä tykkäämässä facebookissa ja jakaa suosikkinsa heidän seinällään. Tai sitten voi tehdä näin, eli blogata suosikkinsa ja linkittää postaus heidän blogiinsa.

Löytyihän sieltä meillekin aika kiva setti! :D Nää kelpais kyllä, toivotaan onnea arvontaan!!!!!


Terkuin
Miima

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Onnenpotku!

Viime viikolla osui kohdalleni ihan mahtava onnenpotkaisu, ja voitin 50e lahjakortin Lillacompanyyn! :D Kyllähän se vaati hieman arpomista, että mitä sieltä sitten kotiuttaisi...



Esimerkiksi tämä Shampoodlen keltainen tracksuit oli selvästikin ihan meitä varten alennettu 50 e ;D Kokokin olisi ollut oikea...

Mutta ei, piti käyttää järkeä tällä kertaa...



Syksyllä Herra Vihreä aloittaa (todennäköisesti) kerhon, ja näitä Skip hopin reppuja olenkin katsastellut jo jonkin aikaa, pientä alea odotellen. Joten jos on mahdollisuus kotiuttaa moinen ilmaiseksi, niin pitäähän se käyttää! Pingviini oli Lilla companyn valikoimasta eniten Vihreän näköinen :) Eväslaukun olisin halunnut pöllönä tai pingviininä, mutta ne oli valmistajalta loppu, ja tulossa vasta heinäkuun alussa - en kai mää nyt niin kauan jaksa odottaa! :D



Mutta tämä seepra olikin livenä paljon söpösempi kuin kuvassa, joten onneksi tuli otettua!



Ja pienestä koostaan huolimatta vaikuttaa kyllä melkoiselta tilaihmeeltä! :O Pillimehujen päällekin mahtuu vielä vaikka mitä, joten eiköhän tuossa meidän lasten eväkset kulje ihan hyvin!




Laukuissa on hienoja yksityiskohtia, vaikuttavat hyvin tilavilta ja näyttävät hauskoilta! Tykkään :) Toivottavasti myös kestävät käyttöä!



Sitten napasin vielä poistokorista Boys&girls lilan slim t-paidan, että tuli koko lahjakortti käytettyä.

Suuri kiitos Jennille Lilla companyyn, kyllä nyt kelpaa kerhoilla ja evästellä! :D

Terkuin
Miima