sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Numerot hallussa!

Joskus lasten kanssa tulee tilanteita, että leuka kerta kaikkiaan loksahtaa: Joko sä osaat tollaista? Että lapsi on ihan salaa päiten mennyt oppimaan jotain, mistä sulla ei ole ollut mitään tietoa. Eilen kävi tälleen, kun oltiin puistoilemassa. Puistossa oli sellainen kellotaulu, jossa numerot ja pyöritettävä osoitin. Herra Keltainen (2v2kk) alkoi sitten osoitella niitä numeroita, ja nimesi ne aivan oikein! Eikä kyse ollut sellaisesta ulkoa-opetellusta luettelusta, vaan se osoitteli niitä sekalaisessa järjestyksessä. 10 kohdalla osoitti erikseen 1 ja 0 ja nimesi ne. Pinkin kanssa oltiin molemmat siinä vieressä suu auki ihmettelemässä :O Tätä on sitten testattu kotona moneen otteeseen, ja kyllä se on totta - lapsi tunnistaa numerot 0-9!

No eihän se tietenkään ihan tyhjästä ole numeroita oppinut, vaan syy löytyy tästä:

Viisi!

Neiti Pinkin vanha Hello Kitty läppäri. Herra Keltainen tykkää kovasti rämpätä sillä, ja nytpä tuli sitten todistettua, että tuon vekottimen avulla jotain myöskin oppii! Hassu kuriositeetti muuten: läppärin numero 4 on tuollainen ylhäältä kiinni oleva, joten kun Herra Keltaiselle näyttää nelosta, jossa yläosa on auki, niin se ei tunnista sitä. Onhan se varmaan outoa, että samaa numeroa voi olla eri näköisenä!

Herra Keltainen tuntuu muutenkin olevan numeroista kiinnostunut. 1½-vuotiaana oppi jo luettelemaan numerot 1-10, kun puistossa aina nostin häntä sellaisella jumppalaitteella 10 kertaa ja laskin ääneen. Äkkiä ne hälle tarttui mieleen. 4-vuotias Herra Vihreä osaa ehkä just luetella 1-10, mutta ei se kyllä numeroita tunnista. Ehkä pitäisi laittaa sekin rämppäämään Kitty-läppäriä ;)

Mikä yllättävä taito teillä on saanut leuat loksahtamaan?


Terkuin
Miima

24 kommenttia:

  1. Oho. Meillä ei vielä osata numeroita... tai siis tietääkseni. Kyllä tuolla on sellainen puhelin joka niitä (ja aakkosia) opettaa että ihan varma en tietenkään voi olla kun sitä kuitenkin joka päivä rämplätään :D.

    Yleensä hämmästyttää uudet sanat, sellaiset mitä en itse edes käytä että mistä on oppinut :D. No, isiltä tai mummolta yleensä.

    Niin ja viimeksi eilen loksahti leuka kun lapsi osasi ajaa sillä potkupetellä vaikkei vissiin ennen ollut sellaista nähnytkään. Mistä senkin voi tietää mitä pyörällä tehdään :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se voi kuule olla, että se niitä numeroitakin osaa, mutta ei ole vaan sulle kertoinut ;)

      Kirjoista jää muksuille mieleen kaikkia hienoja sanoja ja lauserakenteita, joita ei arkikielessä välttämättä vastaan tulisikaan.

      Kyllä mullakin vähän leuka loksahti kun katoin että teidän neiti YLTÄÄ jo sillä potkupetellä :D

      Poista
    2. Joku sitä on venyttänyt :D. Mietin jo yks päivä että pitäiskö kaivella jemmasta ens talven haalarit ja kattoa että onko niissä enää yhtään varaa kasvaa :D.

      Poista
    3. Mikähän amatsoni siitä vielä tuleekaan! *siis ihan hyvässä mielessä tarkoitettu ;)* Sun pitää varmaan sanoa sille, että nyt ei voi kasvaa enempää, kun äiti on sulle hankkinut tämän kokoisen haalarin ;)

      Poista
  2. On noista opettavaisista leluista vaan ihan oikeasti iloa. Lapsi oppii leikin varjolla juttuja.

    Meillä kävi samalla tavalla värien kanssa. Tyttö nimittäin meni perhepäivähoitoon 1,5-vuotiaana ja siellä ilmeisesti parin isomman lapsen kanssa oppi äkkiä kaikki värit ja jopa eri sävyjä. Vähän huvitti, kun alle 2-vuotias kertoi kaikille auliisti, että tuo on "possunpunainen" ja tuo vaalean sininen.

    Ja nyt näyttää vähän siltä, että tyttö oppii ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan... tai siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kirjaimet on osannut kirjoittaa jo pitkään ja maistelemalla kirjoittaa sanojakin. Lukemiseen ei jaksa keskittyä, mutta kirjoittaminen on eri juttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - ei ne olekaan pelkästään ärsyttäviä ääni-leluja, vaan sieltä oppii hyödyllisiäkin juttuja :)

      Hyvissä ajoin on teillä värit otettu haltuun! Meillä opetellaan värejä autojen kautta: Keltainen kyselee jokaisen ohitetun auton kohdalla 'mitä tuo on' ja mä sitten sanon 'punainen auto' tai valkoinen farmariauto' jne. Kyllä se jo ne väritkin alkaa tunnistamaan :D

      Onpas teillä taitava tyttö! Meillä ovat oppineet lukemaan eskarissa :)

      Poista
    2. Mulla on töissä (otan siis lapsista 3kk-15v päivät pitkät verinäytteitä) tullut vastaan pari 4-vuotiasta lasta (molemmat tyttöjä), jotka osasivat lukea tosi hienosti. Tuntuu, että nykyään opitaan tai kiinnostutaan asioista aikaisemmin. Meillä neuvolantäti sanoi, että kannattaa kiinnittää huomiota nyt lukemisen opetteluun, kun tytöllä on kuulemma selvästi menossa herkkyyskausi sen suhteen. Itse opin lukemaan vasta koulussa, mutta mies oppi lukemaan 4-vuotiaana, kun halusi tietää, mitä Aku Ankassa sanotaan.

      Herra Keltaisen numeroiden opettelua ja kiinnostusta numeroihin kannattaa kyllä seurata ja tukea. Jo tuo teknisiä laitteita kohtaan osoittama kiinnostus on hauskaa seurattavaa. Oppiminen pienillä tapahtuu ihan suunnatonta vauhtia.

      Poista
    3. Oi hui, onpas sulla työ! Siis sillä vaan, että Keltaiselta jouduttiin seuraamaan verikokeilla vauvana, ja se oli ihan karmeeta näin vanhemman näkökulmasta - ei varmasti ole helppoa sille näytteen ottajallekaan!

      Mutta siis asiaan - nuo herkkyyskaudet kun aina tajuaisikin, niin kyllähän oppimiset kävis kuin leikkiä vaan! :D Monestihan ne toki huomaakin kiinnostuksesta asiaan, mutta joskus voi mennä vähän ohi (niin kun meillä helposti käy tällaisten hiihtämisten, luistelun, pyöräilyn kanssa, kun se vaatii erikseen hommaan ryhtymisen ja toisen vanhemman pitämään huolta pienestä/pienistä) jnejne).

      Pitää vähän seurailla, alkaako sitä seuraavaksi kiinnostamaan ihan laskeminen :)

      Poista
    4. Juu, mitä pienempi potilas, sitä isommat paineet onnistua ja ainahan sitä haluaisi onnistua mahdollisimman hyvin. Työ on kuitenkin vuorovaikutusta perheen kanssa ja oikean näytteenottoasennon löytyminen ja kiinnipitäminen sekä ohjeiden kuunteleminen ovat avainasemassa...

      mutta vielä asiaankin. Herkkyyskaudet ovat varmasti aika lyhykäisiäkin. Joskus tuntuu, että tyttö on äärettömän kiinnostunut esim. juuri numeroista. Ostin tehtäväkirjoja, joita tytön kanssa yhdessä tehtiin ja tyttö innostui helpoista laskutehtävistäkin. Sitten asia unohtui ja tietenkään ei ole kiva väkisin alkaa "opettamaan". Uskon kuitenkin, että asioita on omaksuttu ja ne ovat jääneet hautumaan. Ehkä niihin on sitten taas helppo palata, kun tulee uusi herkistyminen samaiselle asialle.

      Pienelle laskijalle voisi olla mielenkiintoinen kiva värikäs helmitaulu. Sen avulla on helppo hahmottaa "kuinka monta" jotain on. Numeron tunnistaminen ja yhdistäminen tiettyyn määrään voi olla taas oma hauskuutensa. Oppimisenhan tulee olla ennen kaikkea kivaa :)

      Poista
    5. Niin ehkä se onkin helpompaa, kun siihen on rutiini. Mulle jäi ehkä vähän traumoja tuosta terveyskeskuksen labrasta, kun yhenkin kerran oli sellainen vanha täti-ihminen, joka ei ollut ikinä vauvalta ottanut, ja kokeili molemmista käsistä eikä löytynyt suonta vaikka miten kaivoi ja pyöritteli - siis hitto se pistäminen on ihan tarpeeksi paha, mutta turhan takia pistäminen... Sitten se haki siihen toisen hoitajan, joka viimein onnistui. Huh, kun puistattaa vieläkin 2v myöhemmin!

      Helmitaulu onkin hyvä idea - voisi vaikka hommata, jos tulisi jossain vastaan :D

      Poista
  3. Mä hämmästyin pari viikkoa sitten kun leikittiin pojan kanssa palikoilla. Meillä oli niitä brion puisia eri mallisia palikoita. Tehtiin torneja ja luulin, että poika tekee korkeintaan muutaman palikan tornin. Mitä vielä! Jätkähän oli treenannut ja se kasasi kymmenen palikkaa torniksi monta kertaa! Kyllä hämmästyin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on just näitä kategoriassa 'en tiennytkään että osaat tuon' :D Monesti sitä tulee aliarvioitua lasta, että ei kai se vielä osaa - mutta osaa sitten kuitenkin!

      Poista
  4. Voi kun toinen on taitava! Tuollaisella tietokoneella Adéakin juuri eilen harjoitteli numeroiden muotoja ja sanomista ruotsiksi. Muutenkin nyt vähän alle 4-veenä tuo on alkanut vihdoin enemmän puhumaan ruotsiksi. Yllätti minun juuri tässä yksi päivä kysymällä ruotsiksi josko hän saa jo mennä raput ylös, kun itse otin vielä poikasta vaunuista. -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, te olette kaksikielisiä? Silloinhan tuollainen on varmaan vielä erityisen kätevä laite, kun siinä on samat jutut sekä suomeksi että ruotsiksi, niin voi sitten harjoitella molemmilla kielillä! Puhuuko teillä jompi kumpi vanhemmista kotona ruotsia, vai miten se menee?

      Poista
  5. Hyvä hyvä! Mä olen kanssa huomannut että noi löppärit on hyödyllisiä. Meidän 3v tykkää Muumiläppäristä ja tykkää pelata sillä ruotsiksi. Yksi päivä huvikseni testasin ja kysin että mitä on valitse peli ruotsiksi, niin sieltä se tuli kun apteekin hyllyltä. On kyllä ihan uskomatonta että kuinka lapset imee asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välja spel... Juu, tuotakin rämpätään välillä ruotsiksi - voisi kyllä pitäytyä siinä suomenkielessä ;)

      Poista
  6. Hih, meillä samantyyppinen Muumiläppäri ja sllä meilläkin Pikkuveli opetteli numerot ja kirjaimet kolmevuotiaana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo valitsee yleensä niitä numerojuttuja - pitäisi varmaan laittaa sille niitä kirjain-pelejäkin, niin tulisi niitäkin makusteltua ;)

      Poista
  7. Meidän neiti oppi 2 v 8 kk kirjoittamaan oman nimensä, kiinnostui itse kirjaimista silloin. Osaa kirjoittaa nimensä lisäksi pari muuta sanaa ja lähes kaikki kirjaimet ulkomuistista ilman mallia. Ja osaa nyt vajaa 3,5 v. laskea alle 10 määriä (tyyliin montako lasia pöydässä, montako kukkaa taulussa). Viimeksi yllätyin, kun löysi tehtäväkirjan labyrintista reitin ensi yrittämällä parissa eri tehtävässä. Ei ole ollut leikkiläppäriä, vaikka sitä on mietitty. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, teilläpäs on edistyksellinen typy! :) Ettehän te mitään läppäriä tarvii, kun osaa jo! ;)

      Poista
  8. mut yllätti tuo 4.5-vuotias joka ei ikinä ole oppinu polkmaan pyörällä kun aina jarrua painoi ja hommattiin hälle sit viimevuonna potkupyörä. Sillä sit on menny. Yks päivä saatiin 14 tuumanen fillari ilmaseks ja toi jätkä otti sen ja läks vaan ajamaan :)) Kyllä loksahti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun meilläkin kävis tuolleen ton Vihreän kanssa, kun tuntuu ettei kellään ole koskaan aikaa sitä opastaa tuon polkupyörän kanssa... eli potkupyörällä mennään!

      Poista
  9. Taitava poika siellä! Meillä poika vasta hokee numeroita sekalaisessa järjestyksessä. Tuskin edes ymmärtää, mitä höpöttää... Meillä on samanlainen hello kitty tietsikka toisella isosiskolla ja toisella muumitietsikka. Poika on leikkinyt muumitietsikalla. Pitääpä vaihtaa muumitietsikka hello kittyyn, jos on noin kehittävä... ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin josko siinä Kittyssa olis taikaa ;) Ei meilläkään tosiaan 4 vee tunnista kuin ykkösen... luetella toki osaa :D

      Poista

Sana tai pari tai monta - kovasti ilahtuisin kommentista!