perjantai 15. maaliskuuta 2013

Lasten synttärit eron jälkeen


Meillä siis lähestyy Herra Keltaisen 3-vuotissynttärit. Ekat lasten synttärit eron jälkeen. Ex kysyi että pidetäänkö juhlat yhdessä vai erikseen. Niinpä! En tiedä. Mä nyt jäsentelen sekaisia ajatuksiani tähän, skipatkaa jos EVVK ;)

Minähän päätin heti alkuunsa, että lapset ei saa joutua mikskään pelinappuloiksi, eikä niitä sotketa aikuisten asioihin. Ja hyvinhän se on sujunut, välit ovat asialliset. Mutta minusta tuntuu, että en edes halua mitään kaverillisia välejä. Ajatus positiivisten kokemusten jakamisesta hänen kanssaan ei tunnu luontevalta, pikemminkin päin vastoin, tuntuu väärältä. Haluanko siis kutsua hänet kotiini juhliin, kun tiedän, että oleminen ei ole luontevaa? Kun hän ei perimmäisissä tuntemuksissa ole tervetullut mun kotiin.

Toisaalta lapsethan varmaan tykkäis yhteisistä juhlista. Olisi isän puolen kummit ja mummot - tokihan minä nämä ihmiset mieluusti kutsuisinkin... Olenko siis yhteistyökyvytön, jos haluan juhlat erikseen? Mutta kun tuntuu, että mun pitäisi olla itteeni isompi ihminen, jotta voisin juhlia yhdessä! Tältä kohtaa henkinen kasvu on vielä aika vaiheessa...

Löytyykö teiltä jotain kokemuksia lasten synttäreistä eron jälkeen? Omalta kohdalta tai läheltä seurattuna? Miten ne on järkätty?


Terkuin
Miima

56 kommenttia:

  1. Voi että! Hankala tilanne varmasti. Itsellä ei ole kokemusta muuten, kuin että mieheni vanhemmat eivät pysty olemaan samassa tilassa, eivätkä ole nähneet toisiaan pariinkymmeneen vuoteen. Siksi mieheni äiti on jättäytynyt pois esimerkiksi häistämme ja lastemme ristiäisistä. :/ Että kunhan ei tuohon mene, niin kaikki on varmasti hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no meidän lasten pariutumiseen ja lisääntymiseen nyt toivon mukaan menee vielä aika pitkä tovi, että ehdin siihen mennessä kasvattaa paksumpaa nahkaa ;D Kyllähän me nähdään useamman kerran viikossa lasten tuomisten ja viemisten yhteydessä, eikä siinä mitään, mutta tän enempää kanssakäymistä en halua.

      Poista
  2. Olen eronneesta perheestä, meille pidettiin kummankin vanhemman luona eri juhlat.
    Ystäväperheessä ovat juhlittu kolmet juhlat heidän eron jälkeen ja joka juhlasta tullut vain harmia, lapset ovat kyllä viihtyneet mutta aikuiset ovat olleet sen päivän jälkeen uupuneita.
    Toivottavasti teille tulee mukavat juhlat. En ehdota mitään mutta sanon kuitenkin :), että tehdä kuin sinusta tuntuu. Vaikka olisi mukava lasten mieleen, että olisi vanhemmat yhdessä juhlia viettämässä. Punnita kumpi on itselle hyväksi. Voihan se olla että teillä sujuisikin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no sepä! Että varmasti olisi uuvuttavaa teeskennellä koko juhlat, pitäisi jotenkin pinnistellä koko ajan :/ Että onko se sitten järkevää... ehkä olisi parempi olla eri juhlat, jolloin kummassakin osoitteessa voitaisiin juhlia rennosti ja hyvillä mielin!

      Poista
  3. Hnakala tilanne. Omaa kokemusta ei ole, mutta juuri oltiin 4v juhlissa, joissa vanhemmilla tuore ero takana. Oli vain yhdet juhlat, mutta ne pidettiin isällä.

    En usko että lapsia loppujen lopuksi haittaa vaikka olisi erilliset juhlat. Kun saa kuitenkin juhlia kahtena päivänä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, saisivat herkutella kahteen otteeseen jos olisi kahdet juhlat ;D

      Poista
  4. Tuntuuko sinusta että tulisi liian pian, tarkoitan siis että olet kuitenkin vasta toipumasta siitä ettei miehesi halunnutkaan olla loppu elämää yhdessä ja kaikki tuli vähän niin kuin puun takaa...että sinä kasvat vielä siihen että perhe on nyt sinä + lapset. Kirjoituksestasi jotenkin tulee sellainen olo, tai luen rivien välistä...että se olisi sinulle äärimmäisen tärkeää että pystyisitte juhlimaan lasten juhlat yhdessä,mutta ei nyt, ei vielä. Vielä on varmasti kesken henkisellä tasolla sinun eroprosessisi...anna aikaa...itsellesi...hyväksyä kaikki.

    Itse olen ollut saman miehen rinnalla jo 27 vuotta enkä oikeastaan ole se jonka pitäisi mitään neuvoa...en ole eroperheestä, vanhempani olivat naimisissa 40 vuotta...

    Vanhin poikani on eronnut nyt avovaimostaan (avovaimon tahdosta) ja seuraan suurella kunnioituksella poikani reagointia ja toimintaa erossa...hän puuttuu heti jos joku erehtyy moittiman lapsensa äitiä, hän ei halua tapella vaan haluaa että hänen pieni tyttö ja hänen parhaansa menee aina ensin. Kaikista sovitaan ilman tappeluita. Minusta aika hienoa ja sanottakoon että joskus olen sortunut siihen moittimiseen ja poikani puuttuu siihen heti ja tekee sille stopin. Juhlia varmastikin pidetän omien sukujen kesken, mutta uskon että viettävät tytön synttärit yhdessä kolmistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmastikin liian pian... Mulle perhe on pyhä ja ajatus, että perhejuhlaa viettäisin sen ihmisen kanssa, joka meidän perheen halusi hajottaa... voi huokaus. Kyllä se nyt tuntuu selvältä, että en halua yhteisiä juhlia tähän vaiheeseen!
      Hyvä että poikasi ero on sujunut niin hyvin kuin mahdollista!

      Poista
    2. pakko tulla korjaamaan...tasan tänään siis ollaan oltu miehen kanssa 28v yhdessä...ja OMG...mä unohdin....ja niin unohti mieskin...ja me naurettiin...sovittiin että mennään raflaan kaksistaan syömään vkoloppuna sen kunniaks...että me unodettiin yhdessä meidän tärkeä päivä...eheee..

      Poista
  5. Mä sanoisin että erilliset juhlat! Sää järjestän sun kotona niin kuin sulle on hyvä ja just niille ihmisille jotka on tervetulleita sun kotiin. Lasten isä sitten järkkää niin kuin haluaa tai ei halua...

    Meillähän se meni niin että isääni en nähnyt yli kymmeneen vuoteen kun hän lähti enkä kyllä oikein senkään jälkeen (no ne pakolliset hautajaiset) että ei ollut kuin yhdet äidin järjestämät synttärit. Enkä kyllä olis osannut kuvitella että isäni olis tullut mun äitini järjestämiin juhliin meidän kotiin, enkä kyllä sinne edes odottanut.

    Anna itsellesi ihan reilusti aikaa! Ja onneksi tosiaan niihin häihin ja lapsenlapsiin on vielä pitkä aika ja sullakin voi olla elämäntilanne taas ihan eri :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin minä tuossa oivalsin, että en halua yhteisiä juhlia. Jännä että ne asiat pitää kirjoittaa ylös että tajuaa mitä mieltä on ;D

      Sulla on kyllä karu tuo isä-tausta :( Onneksi näiden isä haluaa olla edelleen isä, halus vaan minusta eroon ;)

      Poista
    2. Mä ymmärsin sen että mun isä otti etäisyyttä mutta luulis että jossain vaiheessa tulis ikävä omia lapsia? Tai siis en osais ite kuvitella tilannetta etten olisi oman lapseni kanssa tekemisissä :O. Ja viimeistään lapsenlapsien luulis sitten muuttavan tilannetta? Etenkin kun en ole kieltänyt tulemasta tai näkemästä. No, hänen menetyksensä! Harmi vaan että aika usein tuntuu myös minunkin menetyseltäni (edelleen).

      Juu, onneks sun lapset saa isäänsäkin nähdä ja että isä haluaa. Toivottavasti jatkuukin niin! Ja miksikä ei jatkuisi?

      Niin ja mun mielestä sää olit tuota mieltä jo alunperinkin, et vaan huomannu ennen kun kirjoitit sen näkyviin :D.

      Poista
    3. Kyllä voisi kuvitella, että sunkin isä oireilee omalla tahollaan (ei olisi inhimillistä jos ei mitään tuntemuksia olisi aiheuttanut omien lasten hylkääminen)... surullista...

      Niin varmasti olinkin jollain tasolla jo tuota mieltä, mutta ehkä koitin löytää yhteisille juhlille jotain perusteita, jotka menisivät sen oman ahdistuksen yläpuolelle tai jotain... että jos penkoo, niin löytyykö järkeviä syitä. No ei löytyny, mutta tulipahan mietittyä.

      Poista
  6. Kokemuksia tällaisesta tilanteesta ei ole, mutta kannattaisin eri juhlia. Luulen, että se olisi tosiaankin lapsista vain kivaa, kun lahjoja ja herkkuja saisi kahtena päivänä. Lisäksi juhlat olisivat sulle todella uuvuttavat ja voi olla, että vaikka kuinka tsemppaisit, niin lapset on kyllä aika hyviä aistimaan, että äiti ei ole nyt ihan oma itsensä. Joten ei mun mielestä erillisten juhlien pitäminen ole mitenkään itsekästä, vaan kaikille teille parasta tässä vaiheessa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siihen tulokseen itsekin tuossa tulin, että erikseen pidetään juhlat! Kattoo sitten vuosien saatossa, pystyykö juhlia yhdistämään... Nyt tosiaan tuntuu että se olisi yhtä teeskentelyä, mikä on mulle hankalaa.

      Poista
  7. Eri juhlat, jos siltä kerran tuntuu. Tuskin Keltaista haittaa, että saa tuplajuhlat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siltä se nyt tuntuu, ja varmaan samalla kaavalla loputkin tän vuoden synttärit touko-kesäkuussa..

      Poista
  8. Lapset tuskin on moksiskaan! Onhan se tosiaan kiva heille viettää parit juhlat, onko exä riittävän aktiivinen vain hoitaakseen oman osuutensa?
    Meillä ainakin jo tilojen koon ja ihmisten menojen takia vietetään synttäreitä parina eri päivänä.

    Minkälainen vaihtoehto olisi näin ensimmäisenä vuotena viettä juhlat jossain puolueettomalla maaperällä? Löytyykö teiltä päin sopivaa tilan vuokraajaa tai palvelun tarjoajaa?(mäkkäri,hoplop-tms...)

    Enpä kyllä itsekään osaisi kuvitella miten tuossa tilanteessa toimisin. Mieheni on myös eroperheestä ja jossain vaiheessa juhlat on jouduttu järjestämään kahdessa erässä, ei siksi, että äiti ja isä eivät olisi tulleet keskenään toimeen, vaan koska anoppi ja käly eivät suostuneet tulemaan miehen äidin kanssa samoihin juhliin.
    Kyseessä rippi- ja yo-juhlat ja tuossa iässä mieheni kyllä oli jo loukkaantunut sukulaisten käytöksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se jonkun valmiskakun osaa käydä ostamassa ;) Meillä on pienet lähipiirit molemmilla puolilla, että sen puolesta ei ole iso homma järkätä omalle puolelleen kahvittelut.
      Täällä kyläpahasessa ei ole mitään mäkkäreitä tai hoploppeja :D Enkä halua muutenkaan vielä olla sen seurassa yhtään enempää kuin on tarpeen lasten vaihdon yhteydessä. Eikä siis kyse ole siitä ettei tultais toimeen, kyllä minä pystyn asialliseen kanssakäymiseen, mutta siihen se jääköön.

      Poista
  9. Minä kannatan yhteisiä juhlia. Tässä on se vaara, että miehen puolen suku ottaa nokkiinsa ja ajattelee, että teet pesäeroa heihin kaikkiin.En tiedä millainen kommunikaatio ja välit teillä on, mutta lisästressin ainekset on kasassa...

    Tiedän, tilanne on sinulle todella tukala, mutta mitä jos sitten (taas) itket jälkeenpäin itsekseen tai kaverisi olkaa vasten, jos se helpottaa. Tai sitten onnittelet itseäsi miten valtavan vaikean tilanteen pystyit hoitamaan, vaikka "vereslihalla" tällä hetkellä oletkin ... Ja näitä tilanteihan tulee vielä :(
    Näytä miehellesi, että kyllä tästä noustaan ja suunta on eteenpäin.

    Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmm, no miehen puolen lähisuku on yhtäkuin sen äiti ja veli, jotka ei nyt ole mulle koskaan läheisiä olleetkaan... että mä luulen että niillekin voi olla helpotus juhlia erikseen.
      Kiitos, toivotaan että vielä tulee sitä kaikkea hyvää! :)

      Poista
    2. No, sinähän se asiantuntija teidän kuvioissa olet. Ja näyttää, että olet päätöksen saanut jo tehtyä :) Hyvä niin.
      Kiitos muuten kivasta blogista, mukavaa kun on jotain muutakin luettavaa kuin katsella jonkun vaatemalliston copypeistattuja kuvia :P

      Poista
    3. joo, erikseen pidetään :)

      Kiitos sulle (tosin eikös mulla just ole noita malliston esittelyjä ja muuta vaate-lätinää :D heh)

      Poista
  10. Huh, tippa tuli linssiin :( Eri juhlat on varmaan helpompi meille muillekin, niinku meidän puolen klaanille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii mullekki :D Kyllä varmaan kaikilla aikuisilla on helpompi olo, jos juhlitaan erikseen...

      Poista
  11. Vaikea ja kuluttava tilanne, voimia! Mun enoni erosi vuosia sitten, en tiedä tarkkaan miksi ja minkälaisissa fiiliksissä. Hän on kuitenkin jouluna ja synttäreinä käynyt ent. kodissaan juhlimassa lastensa kanssa, ja jotenkin ulkopuolisen silmin se on ollut kiva juttu lasten kannalta.

    Eihän kaikkien synttäreiden tarvitse olla samanlaisia. Jos tuntuu, että nyt ei huvita yhdessä juhlia, niin sitten ei. Ehkä vuoden tai viiden päästä tilanne on eri.

    Hankalista mietteistä huolimatta kivaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin mäkin aattelin, että kattoo ensi vuonna uudelleen, mikä sitten on fiilis - vielä en halua samoihin juhliin.

      Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinnekin! :)

      Poista
  12. Mulla ei ole mitään kokemuspohjaa eroon muuta kuin lapsettomista suhteista ja siinä kaikki on varmasti suoraviivaisempaa, kun mitään velvoitteita eron jälkeiseen yhteydenpitoon ei ole. Itse olen ehkä kuitenkin sen verran oman tien kulkija ja ehkä jopa pitkävihainenkin, etten kyllä tilanteessasi haluaisi yhteisiä juhlia. Ensimmäisenä itselleni tuli jopa mieleen, että haluaako mies ujuttaa kaiken tekemisen ja vaivanjuhlista sinun niskoillesi ja tulla vain itse nauttimaan leipomuksistasi. Jokainen järjestää sellaiset juhlat kuin haluaa ja kutsuu kotiinsa ne, jotka oikeasti sen hetkiseen kuvaan kuuluvat. Tähän tulokseen olet näköjään jo itsekin tullut :D Tsemppiä ja iloista juhlien valmistelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njoo, varmaan yhteiset juhlat olis helpompi järkätä, jos erokin olisi ollut yhteinen päätös - mutkun ei ollut. En uskoisi olevani pitkävihainen, mutta pettynyt ja kunnioitukseni häntä kohtaan menettänyt. Hah, siinäpä muuten romahdus tarjoiluissa - meikäläisen leipomuksista pakastekakkuun ;D Oonko nyt ilkee, joo.
      Mutta joo, pidetään omissa piireissä nyt tämän vuoden juhlat! Kiitos, pitäisikin alkaa miettiä tämän vuoden kakku-politiikkaa!! :)

      Poista
  13. Kyllä mä sinuna antaisin aikaa itselleni, ja pitäisin omat bileet. Jos siellä miehen suvussa on jotain sulle läheisiä, niin tokihan voit kutsua ne juhliin, mikä estää =) Jos taas välit eivät ole lämpimät, niin tuskin niitä sukulaisiakaan haittaa jos ei heitä kutsuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juhlat on nyt erikseen! Ei tosiaan ole läheisiä siltä puolen, joten varmaan niillekin on kivempi olla omissa porukoissaan..

      Poista
  14. Kokemusta ei ole, mutta itse ajattelisin niin, että koska ne on lapsen synttärit, niin tekisin niinkuin lapselle olisi parasta (tai niin kun kuvittelisin lapsen haluavan). Toki jokainen tapaus on erilainen eikä voi sanoa miten pitäisi tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitähän mä koko ajan yritän kaikessa kelata, että mikä on lapsille parasta ja oikein! Mä luulen, että ehkä tässä vaiheessa on parempi pitää ne juhlat erikseen, koska kuten tuolla joku jo sanoikin, niin kyllähän ne lapset huomaa jos aikuiset ei ole luontevasti ja ilmapiiri on vaivautunut, mitä ei tietty juhlissa toivoisi..

      Poista
  15. En ole aiemmin blogiasi kommentoinutkaan, mutta kaikki jutut kyllä lukenut. Kiitos kivasta blogista! :)

    Omat vanhempani erosivat kun olin 6v. ja aina kyllä lapsena juhlittiin eri juhlat synttäreillä. Tosin varmaan oli eri juhlat isin ja äidin sukulaisille sillonkin kun vanhemmat olivat vielä yhdessä, koska ei kuitenkaan suht pieneen kämppään olisi kaikki mahtuneet yhtä aikaa.

    Mutta ainakin mulle erilliset juhlat oli aina luontevat ja kivahan se vaan oli kun sai juhlia monta kertaa! =) Ois kyl hassulta tuntunu, jos yhtäkkiä ois ollukin juhlat yhdessä...kun kummiskaan vanhemmat ei enää yhdessä asunut. Toki aika nopeesti kuvioihin tuli myös isäpuoli ja hänen sukunsa ja tosiaan ei se oikeen ois toiminu, että ois isän suku vielä tullu samoihin juhliin.

    Mutta sitten taas rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat pidettiin kyllä yhdessä kaikki suvut ja tuttavat ja kaverit ja se tuntui luonnolliselta ja tosi kiva, että pystyttiin yhdessä juhlimaan. Ois tuntunu hassulta jakaa sellaiset juhlat kahteen osaan. Toki erona se, ettei niitä pidetty kenenkään kotona vaan kaikille "vieraassa" paikassa.

    Mutta pointtini oli se, ettei lapset todellakaan kärsi erillisistä synttäreistä ja lapset kyllä myös vaistoo, jos vanhemmat ei ole luontevasti keskenään. Eli mieluummin erilliset synttärit kuin yhteiset, joissa vanhemmilla on epäluonteva olo keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit, kiitos siitä! :)
      Sitä just ajattelinkin, että eikö kuitenkin olisi parempi, että molemmat pitää omat juhlansa, joissa on rento ja iloinen ilmapiiri, kuin yhteiset juhlat, joissa kukaan aikuinen ei osaa olla luontevasti! Noi rippijuhlat ja lakkiaiset sitten on ns. isompia juhlia, joihin kutsutaan sukua laajemmin kuin synttäreille, joten se on tietty "eri asia", ja varmaan siinä vaiheessa ollaan jo tästäkin vähän paremmin toivuttu - ajallinen etäisyys tekee kummia, luulen ma :)

      Poista
  16. Kutsuin isän puolelta vaarin perheineen, sillä siis avovaimo ja kaks nuorta lasta, isän siskot ja isän tietysti. Ei tullu kukaan, ei edes ilmottanu vaikka olin kutsuun laittanu vastaupyynnön päivämäärineen. Isä ei tullu koska isän uus tyttöystävä ei ollu tervetullu. Pidin 1-vee synttärit siis just joulun alla, koska päätin etten ala pojan synttäreitä säätään kenenkään isän puolen sukulaisten mukaan.
    Jäi paha mieli pojan puolesta, mutta onneksi tuo on vielä niin pieni ettei ymmärrä. En jaksa enää yrittää, ei niitä kiinnosta. Surullista :/

    Mäkään en yhteisiin synttäreihin olis suostunu. Jos kerran ollaan erottu niin hoitakoot toinen osapuoli omat juhlansa jos haluaa.

    Anteeks avautuminen :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa avautua, pyysinhän sitä paitsi kokemuksia ;)

      Pitikö teillä isä sitten omalle suvulleen pojan synttärit, vai skippasiko koko jutun? Se ei kyllä ole kiva, jos toisen puolen suku katoaa lapsen elämästä eron myötä :( Onneksi meillä nyt ei sellaisesta ole vaaraa :)

      Poista
    2. Mun tietääkseni ei pitäny. Tapaamiset on järkätty MLL:n tiloissa joten olisin varmaankin ollu tietonen jos ylimääräsiä olis ollu tapaamispaikassa.
      Toihan tuo lahjankin pojalle tapaamiseen, mutta vei takas omaan kotiinsa sen jälkeen kun olivat leikkineet sillä :O

      Poista
    3. Ai teillä on tuollainen järjestely - sitten taitaa olla tosiaan vaara, että isän suku katoaa lapsen elämästä :(

      Poista
  17. Erosimme kun tyttö oli 2v. Lapsen synttärit on juhlittu aina saman katon alla. Ensimmäisinä vuosina hääräsin keittiössä kovasti ja ex piipahti nopeasti. Mutta yhtä kaikki, lapsella oli yhdet juhlat ja kaikki yhdessä.
    Vuosien saatossa olemme siedättyneet, minä olen tullut keittiöstä pois ja ex juhlii kauemmin meillä. Toki uudet parisuhteet kummallakin, uudet lapset ja vuodet erosta tekevät tehtävänsä. Pari kesää sitten tytön rippijuhlissa oli isän suku, minun suku, uuden mieheni suku ja vielä tytön isän nykyisen vaimon sukulaisia. 86 ihmistä.
    Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan jossain vaiheessa niitä yhteisiä juhlia. Ne voivat olla tosi tärkeät lapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä harkitsen ensi vuonna uudestaan :) Vielä ei vaan ole sen aika..

      Poista
    2. Tee niin : ) Vaikka juhlat on lapsen täytyy aikuisilla olla mukavaa siellä! Kellään ei ole kivaa jos tunnelma on kireä. Onnea 3 vuotiaalle ja mukavia juhlia. Hienoja lahjoja hänelle on tulossa : )

      Poista
    3. Näinhän se on :) Kiitoksia, pari viikkoa vielä juhliin! Luulen, että lahjat on kyllä mieleen :)

      Poista
  18. Tässä kaveripiirissä ollaan pajon erottu, osa sovussa osa ei. Lasten synttäreillä yleensä on ollut molemmat osapuolet. Hirveän luontevalta se on tuntunut, varsinkin kouluikäisten lasten kanssa. Sanoisin, että nenästä kiinni ja hyppy tuntemattomaan. Eli kannattaa aloittaa se yhdessä synttärijuhliminen heti alussa, koska myohemmin on vaikea muuttaa jo toteuttuja tapoja. Lapset kuitenkin tykkää kun vanhemmat pystyy olemaan sovussa samassa tilassa heidän synttäreillään (ainakin sitten kun ovat vanhempia). Inhottavaahan se varmaan nyt on, mutta tsemppiä!

    - Anni A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Me on nyt jo sovittu erillisistä juhlista, joten sillä mennään. Sovussahan me on koko ajan oltu, ei siitä ole kyse. Hankala selittää, mutta mä en halua esim hymyillä exälle, nauraminen hänen seurassaan tuntuisi väärältä, en ole jotenkin valmis jakamaan positiivisia tuntemuksia.

      Poista
  19. Äitipuolen kokemuksella kommentoin: meillä miehen lasten synttärit ja vastaavat vuosittaiset juhlat on juhlittu erikseen. Kaverisynttäreitä juhlittiin jossain vaiheessa vuorovuosin. Rippijuhlat ja yo juhlat ovat olleet luonnollisesti yhteiset, alussa vuokratuissa juhlatiloissa, mutta viimeksi juhlittiin nuoren omasta toiveesta lasten äidin kodissa. Hyvässä hengessä juhlat ovat sujuneet. Tsemppiä juhlien järjestämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, tosi pienet ja intiimit juhlat tulee omalla lähipiirillä :) Jotkut sentään juhlineet erikseenkin - tässä sai jo sen kuvan, että kaikki juhlii yhdessä...

      Poista
  20. Minulla on kolme lasta ex-mieheni kanssa ja erosta on nyt 4 vuotta aikaa. Olen aina järjestänyt lasten synttärit ja kutsut exän sekä exän puolen suvun ja kummit meille. Ei siinä ole minusta ollut mitään ongelmaa.

    Mä olen tehnyt henkisen eron, sen fyysisen lisäksi, exästäni jos kauan ennen meidän varsinaista eroa ja hän on mulle vain "ihminen muiden joukossa", en vihaan enkä rakasta. Ja tiedostan sen että tehtyäni nämö rakkauden hedelmät hänen kanssa sitouduin häneen koko loppuelämäkseni sellaisen siteen voimin jotka ei voi mikään rikkoa; Meitä yhdistää aina nämä lapset ja näiden lapsien takia pystyn kutsumaan exän myös kotiini koska tiedän lasteni rakastavan häntä todella paljon.

    Jos lapsia ei olisi tuskin moikkaisin edes kadulla exääni ;)

    Siis yhteiset synttärit lasten kotona ja exälle kahvikuppi kouraan (0,5e/kuppi tietenkin...;) Viitsi viitsi...Kai? ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tapauksissa on se perustavaa laatua oleva ero, että mä kuvittelin viimeiseen asti viettäväni tän ihmisen kanssa koko loppuelämäni. En ole vielä siinä vaiheessa, että se olis mulle "kuka vaan". Ehkä siinä vaiheessa kun on, pystyn sen kutsumaan omaan kotiini.

      Poista
    2. Kyllä se päivä vielä koettaa kun se exä on "ilmaa". Jaksamisia siihen saakka <3

      Poista
    3. Eiköhän - sitä odotellessa ;) Kiitos!

      Poista
  21. Meillä on tehty niin että isä järjestää suvun juhlat, missä mukana siis mummut ja vaarit ja sedät tädit ym ja minä olen aina järkännyt lasten juhlat. On mennyt tosi hyvin noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ne käytännöt tässä ajastaan muotoutuu meilläkin, katellaan...

      Poista
  22. Itse erolapsena kommentoin lapsuuden kokemuksia niin, että kaikkein ikävintä ainakin isomman lapsen näkökulmasta ovat juhlat, joissa vanhemmilla on kiusaantunut olo. Siis mieluummin olisin viettänyt juhlat reilusti erikseen kuin äitini luona, jossa isäni tunsi olonsa aina silminnähden vaivautuneeksi. Tosin meillä vanhempien välit eivät olleet hyvät, mikä on ilmeisesti eri juttu kuin teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mä aattelin, että eikö ne lapset kuitenkin huomaa, jos aikuisilla ei ole kiva olo... Meillä on asialliset välit, enkä sen lämpimämpään tällä hetkellä pysty enkä halua.

      Poista

Sana tai pari tai monta - kovasti ilahtuisin kommentista!