keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Uusperhe

Olisko sun mielestä syytä kertoa lasten äidille, jos lasten isän luokse muuttaa vieras nainen ja vieraat lapset? Mun mielestä olis, mutta se ei ilmeisesti ole relevanttia, mitä mieltä minä olen. Lapset mainitsi joku aika sitten, että isi oli kysynyt, että olisko kiva jos "se nykyinen nainen lapsineen" muuttaisi isin luokse. Niinpä odotin jonkinlaista ilmoitusta aiheesta 'se nainen jonka kanssa sinua petin vaikken sitä koskaan myöntänytkään, muuttaisi nyt luokseni, ja tungemme sinun lapsesi yhteen talon pienimpään huoneeseen asumaan'. Tai jotain sinne päin, ehkä hieman toisin muotoiltuna. Oletin, että tämä lapsille asiasta mainitseminen oli jonkinlaista alustavaa pohjustusta, sillä lapset eivät olleet keskenään edes tavanneet. Vaan väärässäpä olin. Viimeksi kun lapset olivat isällään, niin siellä olikin sitten laitettu huonejärjestys uusiksi. Olen vähän ällistynyt. Sanavalinnat tässä ehkä antaa ymmärtää, että olisin vihainen, mutta siitä ei ole kyse, se on vaan mun tyylistä retoriikkaa. Oikeasti olen huolestunut. Omistani. Ja pettynyt taas kerran siihen, että ex ei ota mitään vastuuta valinnoistaan ja kohtaa minua rehellisesti, vaan selän takana taas vehkeilee. Toivottavasti lapset mahtuu isänsä uuteen elämään edes henkisesti, vaikka fyysisesti on ahdattu aika tiiviiseen tilaan.

Itselleni uusperhekuviot tuntuu ahdistavilta. Mahdollisia mies-kuvioita kun olen miettinyt, niin haluaisin kyllä, että miehellä olisi lapsia. Että tajuais sitä lapsiperhe-elämää ja ymmärtäisi, että lapset on aina ykkössijalla. Kun mulla niitä kuitenkin on pienen lauman verran. Joku lapseton mies voisi olla suorastaan mustasukkainen lasten saamasta huomiosta? Ja toisaalta - kuka lapseton mies haluaisi 4 lapsen äidin?? :D Mutta sitten. Jos sillä miehellä olisi lapsia, niin minä joutuisin olemaan niille joku. Kaikki aina kuvittelee, että kun on paljon omia lapsia, niin sitten olisi jotenkin yleismaailmallisen lapsirakas. Omalla kohdalla se ei ainakaan ole niin, vaan monesti vieraat lapset tuntuu jopa rasittavilta. Ajatella jos rakastaisi miestä, mutta inhoaisi hänen lapsiaan? Kauheeta! Voi olla, että minä en ole valmis mihinkään uusperhekuvioihin ikinä! Ehkä odotan, että lapset muuttaa pois kotoa ja etin sitten jonkun ukon itelleni iltojen iloksi...


Onko teillä kokemuksia uusperheistä?

Terkuin
Miima

32 kommenttia:

  1. Olipa jotenkin koskettavaa.. Ymmärrän kyllä ajatuksesi ja ahdistuksesi..
    Itse olen lapsuuteni elänyt uusperheessä, ja tosi vaikea uskoa, että missään uusperheessä kaikki lapset olisi samalla viivalla.. Ainakin meillä jollain tasolla kumpikin haki omien lasten etua koko ajan.. Sinällään varmasti ihan ymmärrettävää, mutta lasten kannalta tympeää.. Hankala tilanne :(

    Vaikka nyt aikuisena olen kyllä kiitollinen toisaalta uusperheestäni.. Tuskin mulla muuten olisi "sisaruksia" näin paljon.. :) Ja siinä kaupan päälle sain vielä yhden mummon ja papan lisää.. Ja tuosta mummosta tulikin sitten se kaikkein läheisen minulle, kun toiset asuivat niin kaukana..

    -Pikku-tassun äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo tasavertaisuus on just se pointti - en pystyisi ikinä kohtelemaan toisen lasta ja omaa lasta samalla lailla, vaikka miten yrittäisin. Eron jälkeen mietin, että tässä olisi nyt mahdollisuus saada vielä se yksi toivomani lapsi, mutta tajusin sitten kuitenkin, että jos lapsilla olisi eri isiä, niin ne ei koskaan olis tasavertaisessa asemassa keskenään. enkä minä sitä halua. Joten pitäisi käydä sterilisaatiossa kyllä!

      Enkä minä toisten valintoja millään lailla arvostele tms, ihmisiä on erilaisia ja eri luonteisia. Veikkaan vaan että ITSE ahdistuisin uusperheessä. Toisilla se voi olla elämää rikastuttava asia, kuten sulla noi ylimääräiset isovanhemmat :)

      Poista
  2. Ei oo (onneksi) omakohtaista kokemusta, mutta sivusta paljon seurannut. Olishan se tietty koooohteliasta varmaan jotenki nätisti mainita et meitä on täällä koht puolee enemmän ja siitä vois sitten vaikka toinenkin osapuoli tahollaan lasten kanssa keskustella ettei niille tuu sellanen fiilis et ne olis hylätty tai jotai...

    Btw. Samanlaisia taidetaan himpun olla. Just yks päivä puhuttii miehen kans, et onkohan hieman outoa kun ei tuu mitään "voi että hellanlettas te ootte ihania tulkaa syliin" reaktiota sukulaislastenkaan kans.. Kaikki on enemmän tai vähemmän rasittavia, omat nyt eri asia vaikka osaa nekin joskus ärsyttää :D Mut en siis ole hirmuisen lapsirakas vaikka omia lapsia toki rakastan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä sellainen vauvojen halittelija, ja niitä kyllä haalin syliini vaikka vähän vieraammiltakin, mutta isommat vieraat lapset ei samalla lailla ihastuta :D Omat lapset sitten on ihan eri asia kun muitten lapset <3

      Poista
  3. Aikamoista! Tekisi mieli sanoa vähän roisimminkin. Siis lastesi isän toiminta. Mielestäni noin iso asia olisi pitänyt pohjustaa ihan kunnolla ja antaa lapsille aikaa hyväksyä tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, hän ei tätä pohjustusta kauheesti harrasta - ei olisi aikoinaan halunnut lapsille kertoa erostakaan, kunnes minä kerroin lopulta ilman hänen "lupaansa" 3 viikkoa ennen muuttoa... olisi pitänyt aikaisemmin tehdä siinä oman pään mukaan.

      Poista
  4. Ei minullakaan omaa kokemusta ole, mutta kyllä ilmoitus olisi ihan käytännön asioiden hoitamisenkin kannalta vähentäänkin reilua. Eihän siinä tarvitse toisen mielipidettä kysellä, kunhan vain ilmoittaa.
    Minulla on monta rohkaisevaa kokemusta lähipiirissä, joss kaikki lapset eivät ole omia, mutta niitä kohdellaan kuitenkin tasavertaisena. Varmasti onnistuu, jos molemmat sitä haluaa.
    Mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja, jos miehen haluaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en meinannutkaan että olisi "lupaa" pitänyt kysyä, mutta minusta toi on sen verran iso asia lasten elämässä, että vähän niinkuin kuuluu mullekin.
      Hyvä jos tasavertaisuus onnistuu joillain uusperheissäkin! :) Ite taidan kuitenkin pitää miehet ja lapset erillään tässä vaiheessa elämää! :D

      Poista
  5. Aika vaikean aiheen heitit, voin vain ajatella että onneksi ei ole kokemusta. En kadehdi kyllä yhtään tilannettasi, en tiedä miten tuollaisesta selviäisin henkisesti. Jotenkin mua kyllä aina surettaa uusperhelasten tilanne, ihan kuin ei vanhempien erossa olisi ollut jo tarpeeksi ymmärrettävää niin uuteen "perheeseen" sopeutuminen siihen vielä sitten päälle :( Ja kirjoitan nyt yleisesti näistä uusperhe kuvioista.

    Sinulle kyllä jaksamishali ja voimia ymmärtää ja tukea lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsethan toki sopeutuu - paremmin kuin aikuiset yleensä. Mutta silti uusperhe ei tunnu minusta lähtökohtaisesti kivalta ratkaisulta - sen olen oivaltanut omalta kohdaltani tässä asioiden paljastuttua. Toivottavasti lapset ei mene pahasti sekaisin, ei kai tässä muuta voi kun toivoa!

      Poista
  6. Asuuko sinun esikoinen vielä isällään? Miten hän on sopeutunut tilanteeseen, kun yhtäkkiä ei ollakaan isän kanssa kahden vaan siellä on monta muutakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuu joo. Minä en nyt tosiaan ihan tiedä, kauanko nämä ihmiset on siellä asuneet, kun asia vasta mulle selvisi. Poika ei ole mitään asiasta puhunut - hän on vähän sellainen, että kaikki pitää nyhtää, ei oikein omatoimisesti kerro mitään... pitää yrittää vähän tiedustella...

      Poista
  7. Ihmeen ymmärtäväinen olet kaikissa näissä koukeroissa. Minä en varmasti olisi, vaikka lasten parasta koittaisinkin ajatella. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko ymmärtäväinen oikea sana, mutta mulla on vähän sellainen asenne, että turha meuhkata asioista, joille en mitään voi. Pitää hyväksyä se, mitä ei voi itse muuttaa, ja pelata mahdollisimman hyvin niillä korteilla mitkä on jaettu. Ei kai sitä muutakaan voi :) Kiitti tsempeistä!

      Poista
    2. Jos koittais vältellä niitä asenneongelmia mahdollisuuksien mukaan ;)

      Poista
  8. Ei ole kokemusta uusperheistä, mutta ensimmäiseen kysymykseen mulla silti on vastaus : todellakin olisi pitänyt kertoa! Vaikuttaahan se sun lasten elämään olennaisesti. Voi blööööh, miten ihmiset voikaan toimia ajattelematta yhtään laajemmin! Ihan vaan minä ja minä.

    Sivusta olen seurannut paria uusperhekuviota, toisessa molemmilla on lapsia ja toisessa uudella vaimolla ei ole. Näistä tuo ensimmäinen toimii kyllä paremmin, mutta jokainen on tietenkin oma yksilöllinen tapauksensa. Jotenkin tuossa ekassa vaihtoehdossa kaikki osapuolet ymmärtää sen, että omat lapset on sitten kuitenkin eri. Siinä ollaan läsnä ja fiksusti aikuisia niille toisillekin lapsille ja ehkä niihin kiinnytään kovastikin jos vaikka yhteisiä vuosia kertyy, mutta ei oleteta, että naps, nyt alettiin olla yhdessä, rakastapas noita munkin lapsia, vaikka et niitä tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, minusta tällaisia asioita ei voi pimittää tai jättää lasten kerrottavaksi - ihme touhua.

      Käy järkeen, että uusperhe toimii paremmin, jos molemmilla on omia lapsia, ja jonkkinlainen käsitys siitä, mitä se tarkoittaa, että on omia lapsia!

      Poista
  9. Että silleen! Voi luoja noita mieseläjiä! :( Kyllä pistää taas vihaksi...

    Kuulostaa tutulle. Vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan, olen saanut kohtalaisen läheltä seurata paria-kolmea uusperhekuviota viime vuosina. Kaikissa näissä on minun, sinun ja yhteisiä lapsia.

    Kyllä ne lapset saavat tosiaan usein toimia viestinviejinä aikuisten sotkettua välinsä. Tylsää. Miehet tosiaan tuntuvat hoitavan tiedottamisen passiivisesti lastensa kautta, vaikka kyseessä olisi naimisiinmeno tai uusi pikkusisarus. Naiset sentään yleensä osaavat hoitaa tiedotuksen aikuisten kesken. Varmaan poikkeuksiakin toki löytyy.

    Uusperhe-elämä on haasteellista, kun pitää yhdistää sinun ja minun tavat, tottumukset ja säännöt ja koittaa luovia arjessa. Kitkaa tuntuu aiheuttavan se, että toinen vanhempi sallii enemmän kuin toinen. Tasapuolisuuden vahtiminen puolestaan kuluttaa energiaa.

    Ei ole helppoa kohdella toisen lapsia kuten omiaan ja toisaalta voi tuntua vaikealta, kun toinen komentaa minun lapsiani asiasta, josta itse en komentaisi tms. Pojille tuntuu olevan jossain vaiheessa haasteellista elää "vieraan" miehen käskyn alla, varsinkin, jos oma isä ei ole pitänyt kummempaa kuria. Tytöillä varmasti vastaavaa äitipuolen kanssa.

    Lapsilta ei monikaan kysy, miten he jaksavat ja miltä heistä oikeasti tuntuu. Ihmetellään, kun koulussa menee yhtäkkiä huonommin tai päivähoidosta tulee palautetta levottomuudesta ja on kaikenlaisia, epämääräisiä vatsakipuja, joille ei löydy syytä tutkimallakaan. Kellä mitäkin. Eivätkä kaikki varmaankaan reagoi näkyvästi ja onhan meissä niitäkin, jotka sopeutuvat kaikkeen. Mutta monesti mietin näissä asiayhteyksissä sitä, että miten kävisi, jos aikuisen pitäisi sopeutua kaikkeen siihen, mihin nykylasten täytyy sopeutua...

    Mutta ettei nyt ihan synkistelyksi menisi, niin uusperheen kautta lapsi saa parhaimmillaan elämäänsä lisää turvallisia aikuisia ja ehkä isovanhempiakin. Suuri sisarusten määrä voi olla hauskaa lapsena ja turva myöhemmin elämässä. Vähän niinkuin sellaista vanhanajan kyläyhteisömeininkiä, jossa kaikki kasvattavat.

    Kovasti tsemppiä sinulle, toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku naimisiinmeno ei minua kiinnostaisi, mutta tällaiset yhteenmuuttamiset ja myöskin uudet sisarukset olis minusta ilmoitusasioita, koska ne muuttaa lasten elinympäristöä. Mikä siinä nyt on niin vaikeeta laittaa vaikka se sähköposti...

      Omalle kohdalle tuntuiskin vaikealta tuo uusperhekuvio just sen takia, että ne toisen lapset olisi joku muu kasvattanut. Jos omien kanssa olisi kovinkin erilaiset toimintatavat, ja vaikkapa hyvin erilaiset rajat (tai jos niillä ei olis rajoja ollenkaan!!), niin millainen homma siinä sitten olisikaan löytää uudenlaiset yhteiset säännöt?

      Omasta tyttärestäni tiedän, että on sellainen tsemppaaja, joka yrittää sovitella kaikkien kanssa eikä tahtoisi pahoittaa kenenkään mieltä, joten veikkaan, että hän ei ihan helpolla kertoisi, vaikka asiat isän luona hiertäisivätkin. Pitää olla herkällä korvalla, ja toivoa että hommat siellä sujuu. Tulevaisuutta vähän jo etukäteen mietin, kun tytär on siellä ainut tyttölapsi, ja alkaa nyt jo lähestyä esiteini-ikää, joten jossain vaiheessa alkaa tarvita poikavapaata aluetta mielestäni...

      Toivotaan että lapsilla sujuu hyvin tuolla isällään! :)

      Poista
  10. Onpa kurja tilanne. Jotenkin kuvittelisi, että asioista voisi puhua reilusti, etenkin kun näin isosta muutoksesta on kysymys. Voimia Miima. Muista, että siulla on oikeus siun omiin tunteisiin - Antskua lainaten, vaikkei tilanteenne yhtään vitsikäs olekaan. Ehkä lasten isälle pitäisi todellakin räjähtää, jotta ymmärtäisi, miten isosta asiasta - nimenomaan lasten kohdalla - on kysymys. Tsemppiä Miima!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mun mielestä pitäisi lapsiin vaikuttavista asioista tiedottaa, joten siinä mielessä ärsyttää, mutta en mä tästä mitenkään hiilenä ole, kun ei siitä tosiaan mitään hyötyä ole. Toivottavasti siellä asiat sujuu - en kai muuta voi kun toivoa.

      Poista
  11. Ikävä tilanne. Kyllä noin isosta asiasta olisi pitänyt kertoa.Monta lapsiin vaikuttavaa asiaa, uusia ihmisiä ja toinen koti muuttuu varmasti merkitsevästi. Paljon on uudesta kumppanista kiinni mihin suuntaan. Mutta kahden kodin perheessä tiedonkulku olisi hyvin tärkeää. Itse aikanaan ajattelin kahden lapsen kanssa jäädessäni yksin ja miettiessäni uutta parisuhdetta että mies jolla olisi omia lapsia olisi sopivin vaihtoehto jotta ymmärtäisi lapsiperheen arjen. Yhden kanssa yritettiin mutta ei tullut mitään ei, mies otti niinä viikonloppuina kun hänen lapsensa oli vain omansa huomioon ja minun lapseni olivat aina väärässä jos riitaa tuli. Suhde loppuikin tämän takia. Tapasin sitten lapsettoman miehen ihan sattumalta. Kaikki kolahtikin heti paikalleen. pian 7v ollaan yhdessä oltu. Kaikilla sama sukunimi ja isommat kutsuvat myös miestä isäksi ja pitävät isänä. Ekan vuoden aikana mentiin naimisiin ja ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi. Lapsiluku on nyt 4 ja kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Itse pelkäsin jos suhtaudun isompiin erilailla mutta kyllä ne kaikki yhtä rakkaita ovat. En ole huomannut itseni tai miehen suhtautumisessa lapsiin mitään erilaisuutta. Mies etenkin isompien kanssa viettää paljon aikaa ja heillä on ihan omat poikien juttunsa. Varmaan vaikuttaa tähän tilanteeseen että biologista isä ei ole isommilla lapsilla elossa, tämä oli syy miksi olin yksinhuoltaja. Toivottavasti kaikki sujuisi teillä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekin haluan olla exän kanssa tekemisissä vain lasten asioiden pohjalta, ja tosiaan lapsiin liittyvistä asioista pitää tiedottaa.

      Olipa tylsä uusperhekokeilu lapsellisen miehen kanssa :/ Ehkä helpointa pysyä erossa koko uusperhekuvioista... Mutta aivan ihana rakkaustarina teillä tämä viimeinen <3

      Poista
  12. Aina ei voi ymmärtää mitä miesten päässä liikkuu vai liikkuuko yhtään mitään! Siis ilman muutahan tuollaisista asioista pitäisi pystyä puhumaan! Miten muuten äiti voi tarvittaessa auttaa lapsiaan jos ei tiedä missä mennään?

    Itselläni ei ole kokemuksia uusperheistä, mutta sivusta on tullut seurattua. Suurimmalla osalla asiat ainakin näin ulkopuolisen silmin toimii juuri kuten pitääkin. Ovat yhtä suurta perhettä joissa kaikki ovat samanarvoisia ja lasten toisiinkin koteihin hyvät välit. Valitettavasti myös se on tullut nähtyä kuinka uuden puolison lapset ovatkin omia tärkeämpiä, niitä jotka saavat sen lähes kaiken huomion.

    Tsemppiä! Toivottavasti siellä asiat alkaisivat sujumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet... joo todellakin lasten asioista pitäisi tiedottaa.

      uusperhedynamiikka on niin monen tekijän summa, mutta tietysti aikuisista pitkälti kiinni miten toimii. Toivottavasti ne siellä osaa olla.

      Poista
  13. Moi! Ihan oli pakko tulla kommentoimaan, että lapseton veljeni rakastui itseään kymmenen vuotta vanhempaan neljän lapsen äitiin. Koskaan en ole nähnnyt yhtä onnellista ja tasapainoista perhettä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho :D Mua lähinnä huvittaa, kun parikymppiset tulee ehottelemaan :D

      Poista
  14. Hui-olipas ajattelematonta exältä! :(
    Ennen yhteenmuuttoa lasten pitäisi ehdottomasti tutustua sen naisen lapsiin (ja naiseen itseenkin) kunnolla..
    Muutenkin lapsille erotilanteet voivat olla raskaita ja jos äkkiä sen jälkeen isä muuttaakin toisen naisen ja lapsien kanssa yhteen voi se sekoittaa heidän mieltänsä..vaikka selvästi äiti onkin laittanut lapset ykkös sijalle-iskälle uusi onni tärkeempää...ajattelematonta!

    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiseen ne oli tutustuneetkin, mut mulle oli vähän yllätys, että hällä edes oli lapsia, kun eivät olleet tavanneet :D Mä sain nyt jälkikäteen lyhyen sähköpostiselvityksen aiheesta, oli kuulemma ollut tarkoitus muuttaa vasta kesällä, mutta nyt oli mennyt näin rysäyksellä.

      Poista
  15. Uusperhe-elämää nyt kolmisen vuotta eläneenä suhtaudun siihen melko kyynisesti. Tuntuu, että aina joku kärsii. Olin lapseton, kun aloimme seurustella ja tiesin alusta lähtien asian olevan minulle vaikea. Mies ei ymmärrä tunteitani. Meillä on yksi yhteinen lapsi eikä tilanne ole helpottunut. Siis minun tilanteeni. Muiden mielestä asiat ovat hyvin, minä elän möykky rinnassani. En halua erota, koska en halua lapselleni rikkinäistä perhettä. Itse en haluaisi uutta suhdetta, mutta mies tuskin osaisi olla yksin. Kun nyt tiedän, kuinka vaikeaa toisen lapsiin sopeutuminen on, en halua ottaa sitä riskiä, että lapseni joutuu elämään naisen kanssa, joka ei olekaan yhtä kiltti kuin minä olen. Mieluummin sitten itse nielen pahaa mieltä ja toivon, että joskus olisi helpompaa. Lasten etu on kuitenkin tärkein - myös mieheni lasten, vaikken heistä pidäkään. Sen olen myös huomannut, että jos ei ole uusperhettä kokenut, on helppo arvostella kjaa neuvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei miten raskas tilanne! Tuotahan minä juuri mietin, että jos en sopeutuisikaan vieraisiin lapsiin... Asia ei ole mulle onneksi millään lailla ajankohtainen, ja tällä hetkellä tosiaan tuntuu siltä, että en edes haluaisi muuttaa yhteen, vaikka joku mies joskus kuvioihin tulisikin. Ehkä on itsellä nyt mennyt luottamus suhteiden pysyvyyteen, enkä halua lasten elämää sekoittaa millään uusilla isoilla mullistuksilla.

      Kovasti voimia sinulle, toivottavasti tilanne edes jollain lailla paranee!

      Poista

Sana tai pari tai monta - kovasti ilahtuisin kommentista!