lauantai 30. elokuuta 2014

Reima aw 2014 parhaudet










Reima on kaikista toppavaatettajista se monipuolisin ja laajin mallistoiltaan. Tästä uudestakin mallistosta löytyy jokaiselle jotakin, ja poimin teille mun suosikit kuviin. Musta-valkoiset raitatoppahousut on aivan upeat, ja vaikka ne onkin ilmeisesti tyttöjen puolella, niin nämä pistän kyllä muistiin, ja voisin ostaa pojallekin! Yksiväriseen takkiin yhdistettynä aivan upea kombo!

Mitäs näistä tykkäätte?


Terkuin
Miima

torstai 28. elokuuta 2014

Molo aw 2014 toppaa





















Molon topat on tänään tupsahtaneet myyntiin jo moneen nettikauppaan. Henkkoht en ymmärrä sitä salamyhkäisyyttä, mitä Molo yrittää pitää aina toppavaatteiden kohdalla yllä - varjelevat kuvia kuin mitäkin valtiosalaisuutta... No nyt ne on siis myynnissä ja kattava valikoima on ainakin Metsolassa.



Tyttöjen suosikit on varmaan tänä vuonna peurakuosi ja karkkiraita. Jos meillä olisi toppatarpeita, niin kyllä tuohon seepraan kajahtaisin (jos ei ole tyttöleimattu kuten viime vuoden takki). Oranssi vaikuttaa raikkaalta tässä kuvassa, pitäisi nähdä livenä!



Tuo viininpunainen saattaisi olla tosi nätti! Talvimaisemasta en innostu.

Nämä on jotain ihan kamalaa... tosin noissa action kuvissa tuon vihreän sävy on kyllä ihan eri kuin tässä, eli mikä lie totuus?



Scuba snow ja space neon näyttää reippailta - nämäkin haluaisin nähdä livenä! Camoa en olisi kaivannut nähdä kuvassakaan... Lisäksi näemmä unohtui kuvista vanha tuttu Black iris sekä musta. Aika paljon värejä - onko niitä ennen ollut näin paljon???

Tuliko toppavarustelu-tarpeita?


Terkuin
Miima

Ihan uutta Metsolaa










Jos näiden kuvien perusteella pitäisi veikata valmistajaa, niin en osaisi kyllä sanoa! Metsola on siis lähtenyt ihan uusille urille. Tai tulihan collegea jo keväällä, mutta se trendi jatkuu nyt entistä vahvempana. Uutuuksissa on paljon tuollaista farkkukuosista collegea, ja kaavoja on laitettu modernimpaan suuntaan. Tykkään kyllä collegepaitojen ja -housujen mallista - eri väriset resorit taas pistää mulla vähän silmään.

Metsolan froteet on olleet meillä suosikkeja, ja ne on kestäneet käyttössä ihan loistavasti. Viime kevään joustocollegepaita taas meni hyvin nopeasti kuluneen näköiseksi, joten sen takia uudet matskut epäilyttää. Toivottavasti tulee vielä sitä froteetakin vähän uudemmalla ilmeellä, kun siihen on voinut luottaa!

Mitäs tykkäätte Metsolan uudesta ilmeestä?


Terkuin
Miima

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Äiti "askartelee"

Mä olen huono askartelija, ja mulla on huono käsiala. Kaipaan symmetriaa, mutta hermo ei kestä sitä nysväämistä, mitä symmetrian tuottaminen vaatisi. Silti löydän itseni aina välillä jostain askarteluhuumasta, ja alan toteuttamaan jotain hienoa visiota - vain todetakseni, että ei se visio minun näppysistä tule ulos sellaisena kuin olen sen sieluni silmillä nähnyt. Niin ne projektit sitten hautautuu kaikessa hiljaisuudessa...

Nyt kimmokkeen "askartelulle" (lainausmerkit, koska homma on niin yksinkertainen - ja silti kerkesin puhista pariin otteeseen, heh) antoi sekalainen kasa liplappusia, toisin sanoen lukujärjestyksiä ja aikatauluja. Näyttää törkeältä kun lojuu paperikasa tuossa pöydällä, ja ne on kaikki vielä eri värisiä! Ja toki olisi helpompaa jos näkisi kerralla kaikkien aikataulun. Eli miten sais tehtyä sisustukseen sopivan kaikille yhteisen lukujärjestyksen kun on huono käsiala eikä ole printteriä eikä viivotinta eikä hermoja eikä aikaa (mielestään)?



































Ikea pelastaa. Surkeat teipit ei pysy seinässä, mutta katsotaan pysyykö ne paperissa. Jokaiselle lapselle oma teippi - pienimmällä ei ole kuin kerho yhtenä päivänä, mutta halusin sen kuitenkin samalle paperille (isoimmalla taas on joka aamu kasiin, joten en tarvitse eri muistutusta siitä). Mitään symmetriaa ei ole, mutta on se mulle silti silmää miellyttävämpi kuin ne eriväriset erilliset lukkarit. Vielä kun omat harrastus-aikataulut selviää, niin merkkaan nekin samaan paperiin.

Ootteko te askartelijoita vai epä-?


Terkuin
Miima


tiistai 26. elokuuta 2014

Naamalle-rätkimis-ongelma

Meillä on ongelma! Syksyllä sataa! No okei, tää ei ollut se ongelma, vaan ihan realiteetti. Ongelma on siinä, että kun me pyöräillään tuota eskari-reittiä 4 kertaa päivässä, niin se ei ole kovinkaan kivaa sateella. Siis vaatteethan on vedenpitävät, joten ei siinä mitään, mutta miten suojata naama, kun ei voi käyttää huppuakaan, koska kypärä on oltava päässä??? Lippis, paitsi että menisi huonosti kypärän alle, jättäisi myöskin korvat paljaaksi - ja nyt on jo monena päivänä ollut pipon tarve, kun alkaa koleutua kelit.

kuva Nosh
Eli me tarvittais lippapipot (trikoiset)! Mutta ilman tupsua, kun ei se sinne kypärän alle mene... Antakaas nyt vinkkejä, kun google ei oikein löydä - kai niitä joku valmistaa? Vai minkä irtovisiirin minä noille kehitän???


Terkuin
Miima

maanantai 25. elokuuta 2014

Inha löytö!

Leikkasin tänään poikien pitkiksi venähtäneitä etuhiuksia, jolloin Pinkki sai päähänsä, että hän haluaa lyhyen polkan. Poikien mentyä nukkumaan alettiin hommiin, ja jaoin  hiuksia osioihin, kun KÄÄK! huomasin, että siellä päänahassa on jotain. Porautuneena. Ihon sisälle. Punkki! Prkl ja Apua! Nämä on niitä hetkiä, kun toivoo, että voisi siirtää vastuun jollekin toiselle... Noh, eikun googlettamaan. Apteekki oli jo kiinni, joten punkkipinsettejä ei tähän hätään löytynyt. Ohjeissa painotettiin kuitenkin poistamaan punkki mahdollisimman nopeasti, ja suositeltiin kynsiä jos ei punkkipinsettejä ole. Kyllä muuten oli tiukasti kiinni tuo olento! Irtosi lopulta kuitenkin, ja kokonaisena - jäi sellainen pieni reikä nahkaan eikä siellä näkynyt mitään (ei vertakaan), ja punkin leuat (tai mitkä lie) näytti kokonaisilta. Ilmeisesti punkki ei ollut ehtinyt juuri einehtiä, koska oli vielä lituskainen. Oletettavasti siis oli ehtinyt olla vain lyhyen aikaa. Mikä tuuri! Hiuksia leikataan kuitenkin sen verran harvoin, että mieletön onni, että sattui juuri nyt! Muutenhan sitä ei olisi löydetty ennen kuin olisi alkanut vaivaamaan. Harvemmin lasten päitä tulee kuitenkaan tutkiskeltua ihan huvikseen... Toivottavasti ei nyt aiheuta mitään tulehduksia!


Tollanen, yngh. Sori, ei tullut mieleen dokumentoida sitä päässä ollessaan :D Nyt mullakin kihelmöi joka paikkaa, voi elämä :D Tulisi varmaan hulluksi, jos joku täiepidemia olisi lähelläkään...

Ootteko poistaneet punkkeja itseltä, lapsilta tai eläimiltä?


Terkuin
Miima

lauantai 23. elokuuta 2014

Veljen kaipuu

Herroilla Keltainen ja Vihreä on ikäeroa aika tasan 1v10kk. Alkuun ikäero ei tuntunut mitenkään erityisen pieneltä, mutta poikien kasvaessa se on vaan kutistunut koko ajan. Nää on hitsautuneet yhteen, aina on ollut se veli siinä - ei isompikaan muista aikoja ennen pikkuveljeä. Erottamaton parivaljakko, jonka väliin ei pääse kukaan, ja joka ei muuta seuraa juuri koskaan kaipaakaan. Kotihoidossa oleville on tietysti kätevää, että se kaveri on omasta takaa, jos puistossa ei ketään muita olekaan (ja sitä tapahtuu suht usein). Ihanaa kun veljekset on toisilleen niin läheisiä ja tärkeitä!
































Mutta on asialla kääntöpuolensakin. Herra Vihreä aloitti eskarin, ja veljekset joutuvat eskaripäivien ajaksi erilleen. Tämä ei vielä ollut se kääntöpuoli. Vaan se, että Herra Keltainen on ihan hukassa ilman isoveljeä. Jos puistossa on muita lapsia, hän vetäytyy omiin oloihinsa. Jos joku tulee hakemaan häntä leikkimään (yksikin tyttövaltaisessa hoitoryhmässä oleva poika oli ihan innoissaan kun mentiin puistoon, että jee, nyt tuli poika kaveriksi leikkeihin), hän väistyy takavasemmalle tai tulee roikkumaan minuun kiinni. Yleensä niin reipas, rohkea ja iloinen poika on yhtäkkiä ihan ujopiimä ja äiti-takiainen. Aivan kuin isoveljen mukana loistaisi poissaolollaan kaikki itseluottamuskin. Nyt hän ei enää edes haluaisi mennä puistoon.





























Huolestuneena kyselin eskariopettajalta, onko Herra Vihreälläkin veljen-vieroitusoireita, mutta hän kuulemma pärjää hyvin, ja pojat ovat leikkineet eskarissa isommissa porukoissa. Ongelma on siis enempi Herra Keltaisen sopeutumisessa. Ihan varmasti tämä tekee molemmille hyvää, opetella olemaan vähän "omillaan" ja saamaan omia kavereita. Mutta totta kai se tuntuu surkealta, kun toinen ei ole ihan oma itsensä ilman veljeään. Toivottavasti helpottaa pian...

































Ilmeisesti Herra Vihreäkin kuitenkin on ikävöinyt pikkuveljeä, tai ainakin meillä on leikit taas menneet hyvin fyysisiksi. Kaikella rakkaudella painimiseksi. Riemukkaaksi nyhjäämiseksi. Tällaisia leikkejä ei synny vieraampien kanssa - nää on omistettu veljeksille!
































Toivottavasti ovat yhtä rakkaita toisilleen ihan ihan aina!


Terkuin
Miima

torstai 21. elokuuta 2014

Väriä syksyyn

Puoltoista viikkoa sitten oltiin vielä uimarannalla helteessä! Aika kaukaiselta tuntuu nyt, mutta toivotan syksyn tervetulleeksi. Tosin ei tarttis sitten sataa joka päivä, jookos.



Maasta löytyi aarteita, miten lie lego pihalle kantautunut



















Ostin alesta Herra Keltaiselle Molon softshellin kokoa 116, kun joka paikassa kehotetaan ottamaan isompaa kokoa. Lapsi on siis sellaiset 105 cm pitkä, ja olis pienempikin koko riittänyt. Ite en tykkää siitä, että takki tulee kokonaan pepun yli, ja onhan noissa hihoissakin ylimääräistä. Mutta meneepä nyt sitten pitkään ainakin. Väri on tosi herkullinen, joten kaipa tuota pari vuotta katselee!

Pitäisi tehdä inventaario syysvermeistä. Mä taas kuvittelen että kaikkea on, mutta mikä lie totuus - pitää ottaa selvää! Onko teillä välikausivaatteet hanskassa vai pääsikö syksy yllättämään?


Terkuin
Miima

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Läkerol Dentsit arvottu


Kiitos kaikille ja onnea voittajalle! Ja kiitokset Cloetta! Voittajaan otettu yhteyttä :)


Terkuin
Miima

tiistai 19. elokuuta 2014

Vesirokkorokotteesta

Viikko kouluja ja eskareita, ja jo vuotaa nenät. Pikkunuhaa vain (toivottavasti, kopkop), mutta silti muistutus siitä, että noi laitokset on melkoisia pöpö-hautomoita, joista kantautuu kaikenlaista ikävää kotiin. Jos siellä on jotain tautia liikkeellä, niin kyllähän se leviää ja tarttuu. Meillä on Herroilla Keltainen ja Vihreä vesirokko edelleen sairastamatta, ja oletushan toki on ettei sitä loputtomiin voi väistellä, varsinkaan nyt kun on esiopin tielle (pöpö-hautomoon) lähdetty.

Vesirokkohan voi mennä ohi ihan lievänä, mutta toisaalta se voi olla myös ihan karmee tauti, ja jopa hengenvaarallinen. Sitä kun ei koskaan tiedä etukäteen millainen taudinkuva kohdalle sattuu. Isommat sairasti vesirokon toisen ollessa 4kk ja toisen reilu 3v, eikä ollut mitenkään erityisen pahat taudit, muttei toki kivatkaan. He saivat tartunnan yhtä aikaa, joten sairastelu meni yhdellä rysäyksellä. Jos nyt sattuisi niin, että pojat sais tartunnan eri aikaan, niin sairastellessa menisi äkkiä kuukausi. Herra Keltainen on atoopikko, ja useinhan atoopikoille vesirokko on vaikeampi. Viime syksyn hengitysvaikeudet kurkuunpääntulehduksen yhteydessä saa mut pelkäämään myös keuhkokuumetta vesirokon jälkitautina. Monissa paikoin sanotaan, että vesirokko on lievempi alle kouluikäisillä ja komplikaatioiden riski kasvaa mitä vanhempana sen sairastaa.

Eli nyt mä mietin (taas vaihteeksi - tää on aihe joka tulee aina välillä pinnalle ja sitten taas unohtuu) vesirokkorokotetta. Tällä kertaa jo ihan vakavissaan, kun Vihreällä alkaa jo tuota ikää olla :D



Yhdysvalloissa yhden rokoteannoksen on todettu antavan 80–85-prosenttisen suojan kaikkia vesirokkotartuntoja vastaan ja yli 95-prosenttisen suojan vaikeisiin tapauksiin. Rokotukset pienensivät merkitsevästi vesirokon ilmaantuvuutta ja vähensivät sairaalahoidon tarvetta. (lähde Lääkärilehti)



Hinta on kai n. 75e, ja alle 13-vuotiaille sanotaan riittävän yksi rokote, ja sitä vanhemmille suositellaan tehosterokotetta.

Onko teillä otettu vesirokkorokote vai sairastettu tauti? Mielipiteitä puolesta tai vastaan?


Terkuin
Miima

Ja vielä ehdit mukaan Läkerol Dents arvontaan, päättyy keskiyöllä!

maanantai 18. elokuuta 2014

Nova starin syksyn the poiminta






















Nova starin syysmallisto on sitä tuttua ja taattua Nova staria. Kuvia voit katsella lisää täältä. Tytöille on minusta nyt tosi kivoja juttuja, nuo pallohelmaiset hameet, paitoja ja legginsejä.




Pojille sitten tietenkin sitä perushuttua... Farkut on hyviksi havaittuja, mutta just nyt ei lisää tarvita. Sen sijaan retkahdusvaara löytyi tästä uutuudesta.



























Collegehousut farkkukuosilla! Kuva nappastu Niilo ilosta, jonne uutuudet juuri tulleet myyntiin. Nää kyllä varmaan jossain vaiheessa tulen hankkineeksi...

Miltäs näyttää Nova star tänä syksynä?


Terkuin
Miima

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ne Lindexit

Lindexin paketti saapui, ja tässä pikasovitusta 110 kokoisista tähtivaatteista 105-senttisellä lapsella.























Paita on hyvä, mut housut on vyötäröltä liian väljät ja pituudelta liian soppelit. Äh, Lindexille palauttaminen on ärsyttävää... Herra Vihreälle tuli keltainen örkkipaita, mutta hänellä on liian KUUMA eikä VOI sovittaa! No eipä siinä, paita on varmaan sopivan reilu koossa 122, kun pojalla pituutta 117.


Terkuin
Miima

perjantai 15. elokuuta 2014

Villervallan syksyä












Sain kuvia Villervallan syysmallistosta, joten tässäpä teillekin maistiaisia. Yleensä mulla ottaa syysmallistojen väriyhdistelmät silmään aika pahasti, mutta nythän nämä on jotenkin maltillisemmat, kun vaan toi vihree-turkoosi tuntuu häiritsevältä! Tivoli-raita ja puna-oranssit on minusta kivoimpia, ja yksiväriset. Koulu-kuosi varmaan sopisi eskarilaiselle.

Miltäs teistä näyttää?

Terkuin
Miima