maanantai 27. lokakuuta 2014

Miksi pelaaminen on kirosana?



"Meille ei niitä helvetinkoneita tule!"

"Meidän lapset ei pelaa!"

Ootko kuullut tällaisia julistuksia? Minä olen. Ja olen aina ihmetellyt sitä, että miksi pelaaminen on joillekin niin valtavan suuri peikko, kun kuitenkin samaan aikaan nämä samat julistajat antavat lastensa tuijottaa Muumeja monta tuntia putkeen?

Jos vertaillaan ohjelman tuijottamista ja pelaamista, niin kyllähän näistä kahdesta se ohjelman katsominen on passivoivaa toimintaa, ja pelaaminen aktiivista. Miksi siis pelaaminen on se pahis ja DVD lapsenvahtina on ihan sallittavaa ja ok? Miksi on vaaratonta passivoitua tuntikausia ruudun ääressä, mutta vaarallista aktivoitua pelatessa sama aika?

Pelasipa lapsi konsolilla, tietokoneella tai jollain älylaitteella, niin pelaaminenhan aktivoi hirmu montaa aivoaluetta. Se kehittää koordinaatiota, käden ja silmän yhteistyötä, päättelykykyä ja ongelmanratkaisukykyä, muistia ja kielitaitoakin, sillä monet pelithän ovat englanninkielisiä, ja sitten vielä pitkäjänteisyyttä, koska pelithän normaalisti vaikeutuvat, ja vaativat useita yrityksiä, jotta pääsee eteenpäin. Aika hyviä taitoja minusta.

Toki hyvä peli on koukuttava - kukapa sitä tylsää peliä pelaisi. Sen takia lapsen pelaamisessa pitääkin olla rajat, niinkuin telkkarin tuijottamisessakin pitäisi olla. Suositeltu ruutuaika on 2 tuntia päivässä, ja tämä sisältää kaikki, niin telkkari- kuin muutkin ruudut.



Meillä suositaan pelejä, joissa tehdään yhteistyötä pelikaverin kanssa, ja mieluusti itsekin osallistun sellaiseen peliin, jotta saadaan siitä perheen yhteinen hetki. Toinen suosikkigenre on sellainen, missä peliin on yhdistetty vaikkapa numero- ja/tai kirjaintehtäviä, joten lapsi vähän niinkuin siinä sivussa oppii asioita. Ikärajat on peleissä syystä, ja niitä tulisi mun mielestä noudattaa. Samoin se ruutuaika pitää rajata, ja meillä ainakin lapset kyllä noudattaa niitä rajoja, ja tietävät, että jos asiasta aletaan mankumaan, niin pelit laitetaan jäähylle. Toki sellainen jousto on oltava, että kentän saa pelata loppuun.

Mä olen itsekin tykännyt aina pelaamisesta, niin lauta- kuin tietokone-sellaisista. Ehkä juuri siksi en suhtaudu peleihin niin kielteisesti. En ole mistään pelaamisesta mennyt pilalle (ja minähän olen pelannut kaikenmaailman Quakea sun muita räiskimispelejä pentuna, mitä en todellakaan antaisi omien lasten pelata). Se, että peli on digitaalisessa muodossa, ei minusta tee siitä automaattisesti huonompaa kuin lautapelistä. On niitä huonoja lautapelejäkin.

Miten sinä suhtaudut lasten pelaamiseen, pelataanko teillä ja millaisia rajoituksia teillä on sen suhteen?


Terkuin
Miima

42 kommenttia:

  1. Meidän neljävuotias saa pelata parina päivänä viikossa pikkuveljen päikkäriaikaan ja tietysti pitkillä automatkoilla. Lapsi on oppinut peleistä esimerkiksi viikonpäivät ja aakkoset, eli sanoisin että pelaaminen voittaa television katsomisen 10-0. Toki siitä kahden tunnin säännöstä on hyvä pitää kiinni että lapsi ei istu liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on pelejä ja pelejä, samoin kun on telkkariohjelmia ja telkkariohjelmia - hyvää ja huonoa löytyy molemmista kategorioista. Mutta ruutuaika tulisi tosiaan rajata, käytti sen sitten mihin hyvänsä!

      Poista
  2. No ensin muumit ja muut, eli se töllöttäminen. Ajattelen sen niin (on myös tutkimustuloksia aiheesta), että se ei ole vain passiivista möllöttämistä. Hyvä tarina kehittää kielellisiä valmiuksia aivan kuten kirjatkin. Lisäksi kehittyy empatiataidot, sillä hyvässä elokuvassa tms. lapsi eläytyy ja samaistuu jonkin hahmon asemaan. Ei DVD:t/lastenohjalmat ole vain huono asia.

    Sitten pelaaminen. Olennaista on mitä pelataan ja kuinka paljon. Sehän siinä on vaarana tutkimusten mukaan, että koukuttuu niin ettei muu enää kiinnosta ja mielessä pyörii vain peli ja seuraavalle tasolle pääseminen jne. Lisäksi se voi myös aktivoida aivoja liikaa, joten aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta. Mutta oikein valitut pelit oikein annosteltuina eivät ole vaaraksi.

    Olen perehtynyt ammattinikin puolesta molempiin ja lukenut tutkimustuloksia. Molemmista voi olla sekä hyötyä, että haittaa. Siksi aikuisen rooli on taas hyvin merkittävä. Eli mitä ja milloin.

    Meillä pelataan jonkin verran ja katsotaan erilaisia ohjelmia ja elokuvia jonkin verran. Kohtuus kaikessa.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, ettei telkkariohjelmat ole vain huonoja - en ihmeessä niin tarkoittanutkaan! Niissäkin on sekä huonoja, että hyviä ohjelmia - jotkut on ihan uskomatonta soopaa, ja jotkut taidokkaasti kirjoitettua draamaa. Ja niin paljon mahtuu noiden väliinkin vielä.

      Mä uskon, että jokainen (yhtään havainnoiva) vanhempi osaa katsoa, että mikä määrä pelaamista, ja millaisia pelejä kullekin lapselleen sopii. Toiset on herkempiä virikkeille, ja silloin täytyy ehkä säädöstellä enemmän kuin toisten kanssa. Jos pelaamisen jälkeen lapsi käy kierroksilla, lienee syytä kiinnittää asiaan huomiota.

      Kohtuus kaikessa on hyvä ohjenuora tähänkin! :)

      Poista
    2. Kaikki vanhemmat ei osaa tai halua... Olen nähnyt niitä huonojakin vaikutuksia. Kun olen töissä ollut jo tosi monien lasten kanssa pidemmässä (työ)suhteessa. Ja niiden vanhempien kanssa.

      -T-

      Poista
    3. Ainiin. Töissä eskariopena suosittelen vanhemmille Ekapeliä. Eli tietokonepeli. Mutta sehän on aivan jotain muuta kuin mitä jotkut aggressiiviset pikkueskarilaiseni ovat joskus pahimmillaan pelanneet (K18 väkivaltaisia pelejä). Mutta meitä on niin moneen junaan. Toiset välittää ikärajoista ja aikarajoista, toiset ei. Ja nykyään lapset istuu liikaa, siitä on jo ongelmia nähtävissä.

      -T-

      Poista
    4. Niin, on olemassa sellaisia vanhempia, jotka ei jaksa olla vanhempia :/ Ja se on huonompi homma, kun usein ongelmat siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle, kun sellainen esimerkki on saatu.

      Ainiin se ekapeli - minähän viime vuona jo yritin saada sitä toimimaan, mutta ei hyväksynyt (vaikka yritin valehdella syntymävuotta :D), jokohan se nyt toimisi eskarilaiselle, pitää kokeilla! Väkivaltapelejä en toivois kenenkään pelaavan (vaikka ite olenkin lapsena niitä pelannut turmeltumatta).

      Autottomuudesta on se hyöty, että arkiliikuntaa tulee väkisinkin :D

      Poista
    5. Meilläkään ei Ekapelin lataus onnistunut ongelmitta. Monta vaihetta oli Javan uudelleen asennuksineen. Mutta nyt sitä hyödyllistä peliä välillä pelaillaan.

      -T-

      Poista
    6. Ahaa, siinä on sellaisia bugeja - pitää perehtyä siihen uudemman kerran!

      Poista
  3. Minä suosin pelaamista koska se on ainoa hetki kun lapset ovat hiljaa ja paikallaan :-D Pienin ei meillä ole vielä innostunut pelaamisesta. Kouluikäiset poikani viettävät paljon aikaa urheiluharrastuksissa ja kavereiden kanssa ulkona joten en joudu heidän pelaamistaaan rajoittamaan. Päinvastoin usein yritän ehdottaa pelaamista vaihtoehdoksi sisällä riehumiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Harvemmin taitaa noin päin mennä, että lapsia pitää houkutella pelaamaan :D Se on hyvä, jos ulkoilu ja urheilu vetää enemmän puoleensa!

      Poista
  4. Meillä on Pleikka, Xbos ja Wii. Meille tulee pelejä ja saa pelata.

    Toki rajotuksia pitää olla. Pelaaminen kehittää kielitaitoa, päättelykykyä ja muuta. Todellakin pelaaminen on ok!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän näitä tutkimuksia on viime aikoina putkahdellut, että pelaamisesta on hyötyä monilla osa-alueilla. Kunhan pysytään sopivissa rajoissa! :)

      Poista
  5. Hyvä teksti! Olen täysin samaa mieltä kaikesta. :)

    VastaaPoista
  6. Meillä lapset saavat pelata tietokonepelejä. Kyttään kokonaispeliaikaa ja mitä peliä pelaavat. Itse en tykkää räiskintäpeleistä enkä pidä, jos omat lapseni pelaisivat sellaista. Meillä saa pelata tai katsoa telkkaa vasta, kun läksyt on tehty.

    Ihan hirveän tarkasti en kellosta katso, että minkä verran päivässä ruudun ääressä pojat päivittäin viettävät, koska meillä lapset eivät päivittäin ehdi telkan tai tietokoneen ääreen. Sitä kyttään, että pelaaminen ei saa tulla esteeksi kavereiden kanssa leikkimiselle, että jäädään kotiin mieluummin kuin kavereiden kanssa pihalle.

    Meillä pelataan paljon lautapelejä koko perheen kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tykkää niistä räiskintäpeleistä, eikä meillä tosiaan sellaisia olekaan. Ja meillä on ihan sama, että ensin tehdään läksyt ja sitten vasta mediat. Esiteineillä kyllä on noi kännykät koko ajan äärellänsä, että sitä saa (yrittää) karsia - enimmäkseen kuitenkin huitelevat kavereiden kanssa menossa. Me tykätään kans lautapeleistä, ja se menee vähän kausittain - välillä pelataan päivittäin montaa eri lautapeliä ja välillä sitten kerran viikkoon.

      Poista
  7. Meillä ei ole mitään varsinaisia pelikoneita, eikä meille niitä ainakaan tällä tietämällä ole tulossa. Ipad ja tietokone meiltä löytyy, mutta ne on hankittu muuta kuin pelaamista ajatellen. Meidän seiskavee katsoo lastenohjelmia telkkarista yleensä vain aamuisin, arkisin ei paljon ehdi, mutta viikonloppuna saattaa katsoa parikin tuntia. Hänellä on paljon harrastuksia ja kavereita, ja hän onkin aika paljon "menossa", ulkona, kaverilla tai harrastamassa. Tv-hetki aamulla on hänelle eräänlainen rauhoittumishetki, mutta hän harvoin passiivisena katsoo telkkaria, yleensä hän samassa yhteydessä leikkii jotain ohjelmaan liittyvää. Peliaikaa hän saa satunnaisesti, ei joka päivä, mutta jonkin verran joka viikko. Peli voi olla myös jokin ns. hyötypeli, matikkakunkku tai ekapeli.fi. Kaverikyläily ei meillä ole "syy" saada peliaikaa, niin kuin poika joskus tuntuu ajattelevan. Koska olen lähipiirissä nähnyt, kuinka pelaamisesta ja ylipäätään koneen ääressä viettämisestä voi tulla suurin piirtein koko elämänsisältö, meillä pelaamis- ja ruutuaikaan ei kauheasti "kannusteta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuskin ruutuaika on sellaista, mihin tulisi kannustaa :) Eikä meilläkään silloin pelata jos on kavereita kylässä, silloin leikitään niitten kavereiden kanssa.

      Poista
  8. Kerran erehtyi postauskuvaan plekkarin ohjain ja heti tuli kuraa niskaan. Sen jälkeen en ole juuri pelaamisesta pukahtanut :D

    Mutta kyllä meillä pelataan. Eniten pelaa mies. Tyttö tulee kyllä hyvänä kakkosena. Kesäaikaan tytön pelaaminen jäi todella vähälle, kun ulkoilu ja kaverit vei voiton. Nyt taas syksyn ja iltojen pimetessä on pelaaminenkin lisääntynyt. Viikonloppuisin täytyy vähän rajoittaa, mutta muuten pysyy melko hyvin ruutuaika hallinnassa. Miehen kanssa on sovittu, että neiti pelaa vain ikäisilleen sallittuja pelejä ja tyttö ei itsekään uskalla pelata mitään kovin pelottavia kenttiä, vaikka sellaisia pelissä olisikin :D

    Hyvin ovat kyllä pelit kehittäneet erilaisia taitoja ja herättäneet uusia kiinnostuksia. Kovasti kiinnostaa tällä hetkellä esim. englanninkieliset sanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, odotan siis mielenkiinnolla tuleeko joku tätä paheksumaan :D Meillä on kans kiinnostus englanninkieleen, sanoja opetellaan ja kysellään :)

      Poista
    2. Oikeestiko joku on jaksanut soittaa suutansa siitä, että näkyy ohjain kuvassa? Hohhoijaa, en voi ymmärtää.

      Poista
  9. Meidän 5 vee pelasi jossain vaiheessa vähän enemmänkin, lähinnä Pikku Kakkosen pelejä tabletilla. Sitten se vähän jäi ja nyt rajoitan pelaamista lähinnä siksi, että tytöt riitelee siitä kumpi saa räplätä tablettia.

    Wii on meinattu hankkia, osittain ihan siksi että tytöt ei jää ihan peliummikoiksi. Minä eikä mies olla innokkaita pelaajia. Silti haluan, että tytöt oppii pelaamaan edes jotain, ja varsinkin Wii tuntuu sellaiselta kivalta koko perheen jutulta.

    Hyvä, että teillä on selvät pelisäännöt ruutuaikaan. Meillä katsotaan telkkaria helposti se pari tuntia päivässä aamut ja illat yhteen laskettuna. Yhtään enemmän alkaa pian näkyä äksyilynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wii on kyllä kiva just siksi, että koko perhe voi pelata yhdessä (kunhan ostaa tarpeeksi ohjaimia)! Tosin toi perus Wii taitaa olla jo vanhaa kamaa, Wii U olis vissiin uudempi systeemi. Pienten kanssa pelisäännöt ruutuajan kanssa on selvät, esiteinit sitten vähän hämmentää noitten puhelintensa kanssa, enkä toki voi sitä vahtiakaan niin tiukkana, kun eivät ole koko ajan vahtivan silmän alla :D

      Poista
  10. Meillä on pelikoneita vaikka mihin lähtöön, lasten pelejäkin, mut isompi ei siltikään vielä pelaa. Pelatkoon sitten kun kasvaa ja osaa sitä vaikka itse pyytää. Ymmärrän et pelaamista rajoitetaan nimimerkillä osaan kyllä koukuttua vaikka 12h pelikoneen ääreen jos vain on tilaisuus :D mutta en ymmärrä sitä miksi alaikäisiltä tulisi pleikkarit tunkea kassakaappiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, rajoittaa pitää, mutta en ymmärrä sellaista julistuksellista asennetta, että kaikki pelit on saatanasta...

      Poista
  11. Meillä ei vielä pelata (koneilla). Suurin syy on varmaan se, että vanhemmat eivät ole nuoruudessaan pelanneet juurikaan, joten emme ole nähneet (vielä) syytä hankkia pelikoneita lapsillekaan. Iskän padilla pojat saavat toisinaan pelata Angry Birdsiä. Lautapelit ja muistipelit ovat pop. Pikkuveikka "pelaa" muumitietokoneellaan. Ekapeliä on pitänyt kokeilla eskarin kanssa jo kauan, mutta on vaan jäänyt.

    Toinen syy, miksi pelikone on edelleen hankkimatta, on isoveikan viime vuotisen kokeneen lastentarhanopettajan vastaus, kun kysyin, että olisiko jo syytä alkaa pelaamaan, että kehittyy näppäryys ja konetaidot. Älkää hankkiko vielä, kuului vastaus. Sen ehtii sitten, kun lapsi pelikonetta osaa pyytää (tai myöhemmin). Tuolloin 5-vuotiaiden ryhmässä oli useampi lapsi, jotka saivat kotona pelata jopa K18 pelejä ja se kuulemma näkyi päiväkodin arjessa kasvavana levottomuutena, joka tarttui myös ei-pelaajiin. Ihmettelinkin, mistä se meillekin rantautunut jatkuva aggressiivinen tuhoamisleikki johtui. Kai se valvonta monella vanhemmalla jossain kohtaa pettää, vaikka aluksi olisikin tiukkana.

    Oikein annosteltu ja sopivasisältöinen pelaaminen on toki kehittävää ja opettaa uusia taitoja. Välillä mietinkin, että jääkö isoveikka ihan ulkopuolelle jutuista, kun ei "vielä" pelaa. Mutta kai sitä ehtii sitten koulussakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan se yleensä menee silleen, että esikoiselle tällaiset tulee myöhemmin kuin pienemmille sisaruksille. Meille taisi eka pleikka tulla kun esikoinen oli eskarilainen, ja pienemmät ovat sitten tutustuneet pelaamiseen aikaisemmin, kukin oman kiinnostuksen mukaisessa aikataulussa. Ei se pelaaminen ole mikään pakollinen juttu, mutta ei se mun mielestä ole ehdottomasti kiellettävien asioidenkaan listalla. Mulle ei tulis mieleen ostaa isomillekaan mitään räiskimispelejä, meillä on suosiossa niilläkin Super Mariot ja vastaavat. En käsitä mitä joidenkin vanhempien päässä liikkuu :/

      Poista
  12. Meillä molemmat vanhemmat ollaan tosi huonoja pelaamaan ja muutenkin hommailemaan tietokoneen kanssa. Sen sijaan molempia lapsia olen yrittänyt kannustaa peleihin ihan jo tuon oppimisnäkökulman vuoksi, mutta erityisesti pitkien automatkojen rauhoittamiseksi. Pikkuveli 1 vee osaa jo "pelata" yhtä peliä, tästä kirjoittelin aiemmin blogissani. Tyttö 4 vee on kiinnostunut jo nyt monista peleistä, joita en osaa neuvoa enää käyttämään.. Eikä mun pinna kestä yhtään näiden salojen selvittämistä. Onneksi sentään pikku kakkosen peleissä on vielä minullekin sopivan selkeät ohjeet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkillä matkoilla on kyllä helpottavaa jos on jotain viihdykettä, kun sen pepun on vaan pysyttävä penkissä! Kohta tytär alkaa opettaa teitä vanhempia, se kun on jotenkin luontevampaa tälle digi-sukupolvelle luovia näitten vehkeitten kanssa ;D

      Poista
  13. Meillä ei pelata pelikonsoleilla eikä tietokoneella ja DVDtäkin katsotaan silloin kun esim sataa niin kovaa ulkona ettei ulkoilu ole kivaa tai jos lapset on kipeitä. Meillä pelataan lautapelejä ja lasten pelikorteilla. Telkkarin lastenohjelmat lapset jättävät katsomatta hyvän leikin ollessa päällä jota tapahtuu usein. Luetaan paljon kirjoja.

    Minusta kaikki tuommoiset tietokonepelit ja pelikonsolit sais lailla kieltää, ovat todella syvältä!

    MiMa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tykkää fanatismista missään yhteydessä, enkä tosiaan ymmärrä tuollaista kantaa, kun on ihan tutkimustuloksia pelaamisen hyvistä puolista, ja on olemassa hyödyllisiä pelejä. Joten mistä kumpuaa tämä vihamielisyys?

      Poista
    2. Meillä on koulussakin tietokonekielto eivätkä sis pelaa sielläkään niitä mahtavia opetuspelejä. En ole fanaattinen asiasta, se on nyt vain näin meidän perheessä. Tämä ei ole meille mikään suuri asia, lapset pärjäävät ilman näitä pelejä oli sitten opetus tai huvitus mielessä. Lastenohjelmia ja DVDitä meillä katsotaan aika havoin, lasten omasta tahdosta, leikit vie voiton töllöttämisestä.

      En tajunnut että tässä olisi pitänyt jotenkin kompata sinun kantaa asiasta ja olla tietenkin samaa mieltä. Mutta kun en ole, enkä tule olemaan. Koskaan. Tietokoneeseen meillä lapsi koskee vasta silloin kun yläasteella ja silloinkin koulussa. Kotona siihen ei ole mahdollisuutta.

      MiMa

      Poista
    3. Ei tietenkään pidä kompata minua, samoin kun minun ei tarvi myötäillä jokaista kommenttia. Minusta on hienoa, että teillä on peristeisempiä puuhia, mutta en ymmärrä miksi demonisoit nykyteknologiaa. Ei muuta.

      Poista
  14. Tuli mieleen vielä tästä yhteenvetona, että aikoinaan kun TV on tullut, sitten videot, lopulta tietokone ja pelikonsolit, niin aina tulee vastustus ja ajatus siitä että nyt menee kaikki maailman lapset pilalle. Kuka enää vastustaa TV:n olemassaoloa (no jotkut lahkolaiset)? Entä kuka kieltää täysin lapsiltaan lastenohjelmat?

    Ja tuo Vahteristonemännän "kokeneen LTO:n" kommentti on osittain ihan hyvä, mutta voi siinä olla asennettakin mukana. Nimenomaan ne "kokeneet" kollegani ovat pahimpia asenteineen. Itsekin olen kokenut LTO (työhistoriaa lähes 15v). Olen kuitenkin hieman eri maailmassa kuin oman poikani pian eläkkeelle jäävä KOKENUT LTO (työkokemusta varmaan 35v ja ikää yli 60v). Hän paasasi vanhempainillassa ylipäänsä, että älkää antako lasten pelata. Sen kummemmin asiaan selvästikään perehtymättä. Minä pidin oman työni vanhempainillassa puheen Ekapelin tutkimustuloksista ja suosittelin sitä kaikille.

    Pelaamisessa on tosiaan avainsanana se, että vanhemmat valvovat ja päättävät pelien laadun ja pelaamisen keston. Fanaattisuutta en minäkään ymmärrä. Nykyään kouluunkin kuuluu tietokoneet ja on hyvä, että lapset saavat viimeistään eskarivuonna jonkinlaisen kokemuksen tietokoneisiin ja eipä ne konsolipelitkään hyvin annosteltuina varmasti ketään pilaa.

    Ja peleistä on tosiaan paljon tutkimustuloksia: hyviä ja huonoja vaikutuksia on. Eli se määrä ja laatu vaikuttaa.
    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän se maailmaa muuttuu, ja ehkä paras tapa olisi tutustua itsekin siihen maailmaan, johon lapset solahtavat luontevasti, eikä luoda ennakkokäsityksiä asiaan perehtymättä. Kouluissakin on tosiaan nykyään tietokoneita ja smartboardeja, joissain paikoissa tablettejakin, joten tekniikka on tullut jäädäkseen. Eikä laadukas sisältö muutu huonoksi sillä, että se esitetään digitaalisessa muodossa, teknisellä välineellä.

      Poista
  15. En tiedä miksi, mutta jos lapsi on koneella (ei vielä pelaa) ja katsoo muumeja, tulee nopeasti äkäiseksi. Saman ajan jos katsoo tv:stä muumeja, ei tule vihaiseksi... Olisko se koneen etäisyys silmistä tms ? Isot lapset tulevat myös äkäisiksi pelaamisesta (koneella), paljon lepposempia ovat jos koneaika on vaikka täysi nolla (mökillä esim). Itseä myös ärsyttää koneella vetelehtiminen ja alkaa kiukuttaa, tv:n edessä ei niinkään. Pleikka yms konsoleista en nyt keksi kommentoitavaa :) Lähinnä tietokoneella vietetty (liika) aika on minusta se mörkö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännä ilmiö! Toki jos tietokone aiheuttaa ärtymystä, niin sitä pitää sitten rajoittaa! Itse en ole huomannut eri välineiden välillä eroa, mutta jos huomaan että tulee tinkaa tai muuta peleihin liittyen, niin ne menee sitten jäähylle.

      Poista
  16. Meilä kanssa pelit ovat osa joko perheen, (tai ainakin minun ja poikien) yhteistä aikaa. No itse vietin hyvän matkaa nuoruuttani tietokoneiden parissa, ja niistä tuli jopa osa työtäni. Ehkä se vaatii jotain omakohtaista lapsuuden kokemusta ennen kuin sen pystyy hyväksymään, kuten television.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä - ehkä ainakin on helpompaa hyväksyä jotain, mistä on omakohtaista kokemusta? Tutut asiat tuntuu turvallisemmilta.

      Poista
  17. Hauskaa, postasimme melkein samoihin aikoihin ajatuksia samasta aiheesta, tosin päädyimme osin eri johtopäätöksiin. Meillä tosin on vähemmän ruutuaikaa päivittäin, yritetään pysyä tunnissa: http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2014/10/mika-on-riittavasti-ruutuaikaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska yhteensattuma! :) Tosin näkökulmat on erilaiset, enkä mä kokenut tekeväni mitään johtopäätöksiä - kunhan tuuletin ajatuksia :)

      Poista

Sana tai pari tai monta - kovasti ilahtuisin kommentista!