tiistai 4. marraskuuta 2014

Sääntöjen säännönmukaisuus

Jos tyttäreni olis 4-vuotiaana pyytänyt kynsilakkaa, oisin ollut ihan että ei-mitään-meikkihöpötyksiä-tuon-ikäisille. Mutta kun 4-vuotias kuopukseni pyysi kynsilakkaa, niin olin ihan että aawww. Tokihan nyt pojalle voi laittaa kynsilakkaa, kun sillähän tuetaan sitä ajatusta, että ei ole tyttöjen ja poikien juttuja?
































Ihan kiva liberaali ajatus, mutta pohjimmiltaan mä nyt tässä laitoin eri säännöt lapsille. Tytär tosin ei ole pyytänyt kynsilakkaa 4-vuotiaana, mut tiedän etten olisi sitä hänelle laittanut, joten myönnän ajatustasolla olevan virheeni tässä asiassa. Miksi näin pienen tytön meikkijutut pahana asiana, mutta pojan kohdalla ajattelen, että se on vaan leikkiä?

Ja mitä tulee eri sääntöihin, niin olen ihan takuuvarma, että nuoremmat on saaneet tehdä yhtä jos toistakin, minkä olen esikoiselta ja ehkä toiseltakin aikoinaan kieltänyt (mitään tarkkoja esimerkkejä ei nyt tule mieleen, mutta olen asiasta täysin vakuuttunut).

Ootteko saaneet itsenne kiinni tällaisesta, että on tullut sovellettuja eri sääntöjä eri sisarusten kanssa?


Terkuin
Miima

4 kommenttia:

  1. Vielä kysytkin? Olen. Liian monesti.

    Esikoisen kanssa oli aikaa ja energiaa pohtia kasvatusasioita ja pysyä tiukkana useammin kuin kuopuksen kohdalla. Lisäksi meillä tämä pienempi herra on kaikessa potenssiin kolme veljeensä verrattuna, joten tunnustan, että hänen kanssaan on luistettu toisinaan ihan vain esimerkiksi katastrofiraivarin välttämiseksi. Kun muu perhe ei jaksa kuunnella yhtään enempää kiljumista. Pienempi on myös saanut tehdä "isojen juttuja" aikaisemmin, koska isoveikkakin saa.

    Mielenkiintoinen postaus ja aihe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin esikoisen kanssa aika nipo vielä monissa asioissa, mutta kyllähän pääluvun kasvaessa myös rentous kasvaa, ja toisaalta iän lisääntyessä muuttuu itse muutenkin. Mä en ole enää niin ehdoton kuin nuorena, missään asiassa :D

      Poista
  2. Mulla ei ole kuin yksi ainokainen, mutta toki olen tässä matkan varrella oppinut pois ehdottomuudesta. Ei tarvitse sano ei, siksi että on helpompaa sanoa ei. Pitää aina itse myös miettiä et miksi ei, ja jos sille on hyvä perustelu, niin toki se sitten on ei. Menipä vähän sekavaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut sekavaa, ihan pystyin seuraamaan ajatusta, ja noinhan se on! :)

      Poista

Sana tai pari tai monta - kovasti ilahtuisin kommentista!