keskiviikko 19. elokuuta 2015

Arjen aloittelua































Jaa että kumpiko pojista tykkää poseerata?
Ekaluokkalaisella Herra Vihreällä on nyt muutama päivä koulua takana, ja äitistä tuntuu ihan kuin olis jo pitempäänkin ollut. Arkirytmi on palautunut, ja kotoa katsellen tämä koulussa käynti ei juuri eskarissa käymisestä eroa. Koululaisen kannalta omatoimisuutta vaaditaan varmasti enemmän, eikä koko ajan olla enää valvovan silmän alla, kun välitunnilla saa viilettää ilman ohjausta. Läksyjä tulee kauheesti, eilenkin kokonaista kahdesta kirjasta, ja niiden tekemiseen meni kokonaiset 5 minuuttia! Poika on kuulemma ollut reipas koululainen, ja mielellään sinne lähtee, joten eiköhän se hyvin suju. Harmillisesti lukujärjestykset isosiskon kanssa ei natsaa yhtään, niin ettei Pinkistä ole saattelu-apua. Saattelemme siis koululaisen ainakin nyt alkuun Herra Keltaisen kanssa. Reitti on eskarista jo tuttu, joten ehkä vähitellen poika voi siirtyä yksin kulkemaan. Tosin eilen kun ehdottelin että odotamme häntä koulun loputtua tienristeyksessä, niin hän ihmetteli, että mistä hän tietää milloin koulu loppuu! Jännä jos tuollainen asia jää huomaamatta... Miten kauan teillä on ekeluokkalaista saateltu, ja missä vaiheessa on alkanut kulkea itsenäisesti?

Ensimmäisenä päivänä, kun Herra Keltaisen kanssa saattelimme isoveljen kouluun, Keltainen sanoi jo koulun pihassa että ei oo mitään tekemistä. Onhan se taas tylsää kun leikkikaveri häippäsee koulupäivien ajaksi. Puistosta löytyy toisinaan kavereita, mutta ei läheskään aina. Ongelmana on myös Herra Vihreän kympin aamut, joita on kokonaista kolme!!! Hänet kun saattelemme, ja sitten menemme puistoon, niin perhepäivähoitajat ovat jo lähteneet/lähtemässä ruuanlaittoon. Kotonakin Keltainen tietysti vaatii enemmän minun huomiotani, kun ei ole kaveria. Mutta eiköhän tämäkin taas tasoitu, kunhan totutaan arkirytmiin!

Mites teidän arki on lähtenyt rullaamaan?


Terkuin
Miima

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvinkin tutulta :)

    Meilläkin valitellaan läksyjen runsautta: tänään oli tehtävä sekä aapisen tehtäväkirjasta että matikankirjasta ja lisäksi lukutehtävä aapisesta. Kolmesta kirjasta, ai kauhea sentään ;) Niiden tekemiseen meni ehkä 10 min. Onneksi ei poika voi aavistaa, mitä vielä on tulossa...

    Isoveikka haikaili eilen takaisin eskariin ja muisteli sen "vapautta" kaihoisasti. Meillä kaivataan edelleen leikki-aikaa ja vaikka sitä jääkin omasta mielestäni reilusti 4 h koulupäivän jälkeen, on poika vähän toista mieltä. Koulussa on kuitenkin kivaa ja tänään poika tuli kotiin paremmalla mielellä. Huomenna on luvassa liikuntaa ja musiikkia, joita isoveikka odottaa innolla.

    Meidän koulu on tosiaan tuossa 200 m päässä, joten koulumatka on varsin lyhyt. Mutta matka on sitäkin vaarallisempi: pitää ylittää vilkasliikenteinen tie, jossa ajaa paljon rekkoja. Näkyvyys suojatien reunasta mutkan taa on huono ja pihatieltä pitää kulkea bussipysäkin läpi maantienlaitaa suojatielle saakka (kevyenliikenteen väylää ei ole tässä kohdassa, eikä liikennevaloja).

    Isoveikka halusi eilen alkaa kulkemaan kouluun yksin, mutta saatan edelleen tuo tien yli, joka alkaa käytännössä heti lyhyen pihatien jälkeen. Loppumatkan poika kulkee yksin ja sama kotiinpäin tullessa. Nyt tilanne ei ole ongelma, kun olen kotona, mutta entä, jos saan töitä? Täytynee sittenkin selvittää koulukyytimahdollisuus kunnan kanssa. Taksi ajaa joka aamu tästä meidän ohi, joten ylimääräistä matkaa ei tulisi meidän vuoksi yhtään. Mutta kieltämättä tuntuu hullulta ajatus koulukyydistä näin olemattoman matkan vuoksi. Meidän pihasta ei vaan ole muuta reittiä koululle.

    Ihana hirsiseinä kuvissa ja niin herttaiset veljekset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin hassua, kun eka pitää valittaa miten paljon on läksyjä, mutta sitten ne kuitenkin on tuttihelppoja ja kiva tehdä :D Meillä ei ekalauokkalainen ole valittanut leikkiajan vähenemisestä, hyvinhän tuota ehtii koulun jälkeenkin :)

      Koulumatka meillä on reilun kilsan ja siinä on paljon tienylityksiä, ja ruuhkainen linja-autoasema, jolta/jonne taksit kaahailee sikamaisesti. Linja-autot kyllä ottaa lapset huomioon tosi hyvin, mut noi taksit, huoh... Koulukyydit täällä ainakin menee kilometrien perusteella, jos jää alle niin ei mitään jakoa. Muistan kun jossain vaiheessa jonkun lapsen kohdalla asuttiin kauempana ja oli pieni vauva kotona eikä mulla siis autolla kyyditys mahdollista, niin ei saatu kyytiä eskarilaiselle, kun välimatkaa ei tullut tarpeeksi. Piti sit sumplia..

      Poista
  2. Meillä on simppeli noin 700 metrin matka koululle. Sulan aikaan vain yksi tien ylitys koulun vieressä, talvella yksi tien ylitys enemmän. Lapsi on kulkenut muistaakseni toisesta koulupäivästä alkaen yksin (tai kaverin kanssa). Ei ole oikein vaihtoehtojakaan kun molemmat vanhemmat ovat töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kiva, jos ei tarvitse "pelätä" koulumatkan takia! Meillä on monia tienylityksiä ja just toi linja-autoaseman risteys. Mutta kaipa se alkaa sujumaan. Monet tosiaan saa kulkea ihan alusta lähtien yksin, ja hyvinhän se sujuu. Varmasti lapsikin kiinnittää huomiota liikenteeseen ihan toisella lailla kun on yksi eikä vanhemman seurassa.

      Poista
  3. Meillä kävi hyvin, koska kuopuksella ja keskimmäisellä alkaa koulu samaan aikaan, niinpä ekaluokkalaisella on aina aamuisin kävelyseuraa. Meidän ekaluokkalainen kävelee noin kahtena päivänä yksin ip-kerhosta kotiin. Arki rullaa muuten ihan mukavasti, mutta verenpaineeni nousee aikamoisiin lukemiin välillä iltapäivisin, kun esikoinen ja keskimmäinen tappelevat ja vuorotellen soittavat kannellakseen toisistaan. Alkaa ihan justiinsa napsua pelikiellot. Täytyy kohta ottaa toinen kassi töihin, johon mahtuu pleikan ohjaimet, tv:n kaukosäädin ja padit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hyvä, että isoveli voi saatella ekaluokkalaisen! Mutta vähän huonompi homma jos veljeksillä menee tappeluksi iltapäivisin :/ Varmasti rasittavaa setviä puhelimitse nujakoita!!!

      Poista
  4. Meillä on melko helppo ja turvallinen koulutie (no varmaan millä tahansa koulumatkalla on mahdollista jäädä auton alle). Mies on ensimmäisen kuukauden apuna aamuissa. Nyt on osan aamuista kävellyt yksin. Mutta se on se jännempi asia, kuin yksin kävely, että miten selviää aamutoimista ja oikeaan aikaan lähtemisestä yksin. Me mennään molemmat useimmiten töihin ennen kuin on aika lähteä kouluun. Onneksi kuitenkin kolmena aamuna alkaa 8.30 ja kahtena 9.15. Mitään kympin aamuja ei onneksi ole. Täytyy varmaan töistä meidän jomman kumman soitella ja varmistaa oikeat aamutoimet tehdyksi ja poika matkaan ajoissa. Siinähän ne työt jää aamuisin hunningolle, mutta miehen töissä onnistunee puhelut lapselle aamulla. Iltapäivät on helpot ja huolettomat, kun siirtyy iltapäiväkerhoon helpon, puiston läpi kulkevan matkan.

    Meillä kaikki on ollut koulussa tosi kivaa, eikä läksyjäkään ole liikaa.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä kiva, että on turvallinen reitti! Ja se on varmasti jännäyksen paikka, että osaako lapsi lähteä oikeaan aikaan tai ylipäänsä ajoissa tehdä kaikki aamutoimet! Hyvä jos pystyy vähän soittelemaan perään. Toinen mahdollisuus olisi varmaan laittaa puhelimeen hälytykset tiettyihin aikoihin? Onpa jännät koulupäivän-aloitus-ajat - täällä alkaa aina tasalta.
      Kiva kuulla että koulu on lähtenyt hyvin sujumaan! :)

      Poista
  5. Meidän junioria saatettiin kouluun ekaluokalla ekana koulupäivänä; sen jälkeen hän on kulkenut ilman aikuisseuraa, yleensä jonkun koulukaverin kanssa. Matkaa kouluun on noin kilometri ja tienylityksiä on kolme. Liikennettä on jonkin verran.

    Läksyihin meillä ei yleensä kauan mene, huolimatta siitä, että ne monesti jäävät illalla harkkojen/muiden menojen jälkeen tehtäväksi. Koulu on mennyt ihan kivasti, vaikka meidän juniorin suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat jossain muussa kuin koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että koulumatkat on sujuneet kivasti, ja koulukin, vaikka harrastukset kiinnostaiskin enemmän! :)

      Poista

Sana tai pari tai monta - kovasti ilahtuisin kommentista!