maanantai 28. syyskuuta 2015

Lyheneviä lahkeita ja uusia suunnitelmia

Reiman 122 takissa riittää vielä hihat

Herra Vihreän Molon vk-housut alkaa olla sen verran lyhyet, että nilkat jää vähän suojattomiksi. Enpä uusia housuja keväällä hankkiessani tajunnut, että reilu 120-senttiselle olisi pitänyt olla 134 kokoiset, kun se kuulostaa ihan älyttömän isolta! Ei oikein viitsisi syksylle enää uusia housujakaan ostaa... Jos kengät olisivat nilkkurimallia, niin se vähän auttaisi asiaa, mutta tuli ostettua lenkkarimalliset. Höh. Pitääkö toivoa pikaista talven tuloa, että päästäis toppavaatteisiin?? Tosin toppahousutkin on Molon ja kokoa 128 ja 134 - pitääkö mun nyt pelätä niidenkin puolesta???

Onko teillä ollut lahkeenriittämis-ongelmia kauden vaihtumista odotellessa?

Vähän jotain muutakin vaihtumista tässä odotellaan! Nimittäin Väri-epä-suora muuttaa blogi-kotia piakkoin! Voi olla, että tässä tulee pieni hiljaisuus teknisiä asioita sumpliessa, mutta pian homma jatkuu taas ja uudessa ympäristössä! Pysykää mukana!


Terkuin
Miima

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Arvottu on



Forsman tea arvonnan voitti Nebs, onneksi olkoon, laittelen viestiä!


Terkuin
Miima

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Arvonta-muistutus!
























Vielä ehdit mukaan Forsman tea arvontaan täällä, keskiyöhön asti aikaa osallistua!


Terkuin
Miima

tiistai 22. syyskuuta 2015

Pihistä tai panosta - lumieläimet

Molon Snow animals -kuosi taitaa olla the kuosi tulevana talvena. Tai ainakin kaikki putiikit kovasti mainostaa, että se on jo loppunut valmistajalta, eikä lisää ole tulossa. Jos hinta pistää nikottelemaan, niin H&M kuvastosta bongasin pihistä-version lumisista elukoista. Takki on alle kolmanneksen Molon hinnasta, ja silti tekninen. Itelläni on hyviä kokemuksia H&M teknisistä toppavaatteista, joten voisin hyvinkin pihistää tähän kuosiin! Meinasin ostaa talvialesta Herra Vihreälle toisen toppatakin, mutta ehkä tuolla hinnalla ei tarttis odotella aleja. Pitää tiedustella mitä koululainen tuosta tuumaisi!
H&M 39,99e

Molo kids 129,90e

Pihistäisitkö vai panostaisitko tämän kuosin kanssa?


Terkuin
Miima

maanantai 21. syyskuuta 2015

Urhea pieni mies

Kerroin aikaisemmin, että ollaan Herra Keltaisen kanssa menossa kireän kielijänteen operointiin terveyskeskushammaslääkärille. Huh, nyt se on ohi! Niin pieni operaatio, mutta kyllähän tuossa adrenaliinit jylläsi itse kullakin.

Kun hammaslääkärintuoli lähti kallistumaan taaksepäin, vääntyi lapsen suupieletkin alaspäin, ja äidin sydän alkoi pompotella kiihtyvään tahtiin. Lapsi vastaili hammaslääkärin kysymyksiin väräjävällä äänellä, niin reippaana, vaikka jännitti. Ensin laitettiin puuduttavaa geeliä, ja hetken päästä puudutuspiikit. Kun lapsen pikkuinen käsi puristui tuolin reunaan ja kyynel valahti silmäkulmasta, mutta pää tai kieli eivät liikahtaneetkaan, niin kyllä siinä äidinkin kurkkua kuristi. Pieni urhea lapseni, jonka olisin halunnut kaapata heti syliini turvaan, mutta en voinut kuin katsoa vierestä! Itse leikkaaminen oli nopeasti ohi, eikä sattunut. Verta tuli hyvin vähäisesti ja tyrehtyi nopeasti. Kieli on nyt puuduksissa, mutta puudutuksen haihduttua saattaa vähän sattua. Sitten otetaan särkylääkettä.


Kotona odotti jäätelötuutti, josta ei kuulemma kerrota isoveljelle! Tänään pitäisi vältellä kuumia ruokia, mutta pää lyö ihan tyhjää, mitä tuolle tarjoaisi? Hän kun ei tykkää oikein jugurteistakaan saatikka marjakeitoista tms. Noh, kai yhden päivän pärjää vaikka pelkällä jäätelöllä! Nyt sitten pitäisi ahkerasti jumpata kieltä ettei se arpeudu takaisin kireäksi. Lapsi olisi valmis treeneihin vaikka heti, mutta ehkä odotellaan että puudutus katoaa - nyt on ainakin päällä vielä puudutuksen tuoma ässävika! Toivottavasti kielijänteen operointi nyt sitten auttaa!

Onko teidän lapsia operoitu jollain lailla? En voi edes kuvitella miltä tuntuisi joku isompi tai vaarallisempi leikkaus!

Terkuin
Miima

lauantai 19. syyskuuta 2015

Trouble in paradise: Ongelmia makuuhuoneessa

Tässä parisuhteessa on monenlaisia haasteita, ja aika alkuun jo kävi selväksi, että meillä on aika perustavaa laatua oleva ongelma makuuhuoneessa. Ongelman aiheuttaja on Iso Herra, ja minä olen se, joka siitä kärsii. Nimittäin heti kun päästään itse asiaan, eli siihen, mitä varten sänky on suunniteltu, se alkaa. Kuin moottorisahan päräyttäisi käyntiin korvan juuressa. Tyyppi kuorsaa! Aaaaaargh miten ärsyttävää! Ihan sama missä asennossa se nukkuu, niin kamala kuorsaus!

Itsehän olen (monien äitien tavoin) herkkäuninen, ja havahdun helposti pienempiinkin ääniin. Normaalitilanteessa nukahdan samantien uudestaan, mutta jos siinä vieressä käy joku röhinä koko ajan, niin voi mennä valvomisen puolelle. Itse asiassa voi käydä niin, etten meinaa saada unta ollenkaan. Mulla on joku sellainen uni-ikkuna illalla nukkumaan mennessä, että jos siinä ajassa en nukahda, niin sitten valvon tuntikausia. Se on tosi tuskastuttavaa ilman syyllistäkin, mutta ihan raivostuttavaa, jos on joku tietty syy unettomuudelle. Huonosti nukkuneena olen sitten... noh, sanotaanko vaikka pisteliäs. Ja aivan erityisesti sille, joka sen on aiheuttanut. Eihän hän toki tahallaan kuorsaa, ja varmasti mieluummin olisi kuorsaamatta, mutta hitto vie en minäkään sille mitään voi, etten saa nukuttua siinä melussa!

Me ei siis voida nukkua yhdessä. Koska vain toinen meistä nukkuisi. Joten Iso Herra ystävällisesti poistuu sohvalle ennen kuin nukahtaa. Tai siis... Hänen luonaan sekään ei riitä, sillä hänen makuuhuoneensa lasiovet eivät hiljennä viereisestä olohuoneesta kantautuvaa korinaa riittävästi, vaan hänen pitää mennä useamman huoneen päähän. Meillä olohuoneen ja mun makuuhuoneen välissä on riittävästi seiniä, eikä kuorsaus sieltä häiritse minua - onneksi, sillä ylimääräisiä huoneita meillä ei olekaan! Divaanisohvalla nukkuminen vaan alkoi käydä Ison Herran selälle, joten jouduttiin vuodetuoli-ostoksille. Ikealainen toimii ihan jees, ja tällä ratkaisulla molemmat saadaan nukuttua.



Reissut ovat sitten ihan oma lukunsa. Ensimmäinen yhteinen hotelliyö oli melkoista hammasten kiristelyä. Seuraavana päivänä mentiinkin sitten korvatulppa-ostoksille. Reissuilla käytän siis korvatulppia. Ne vaimentaa sen verran, että voin nukkua. Mutta mukavat ne ei tosiaan ole, painavat ja sattuvat, ja korvat kutiaa monta päivää niiden käytön jälkeen. En siis voisi edes kuvitella käyttäväni niitä jatkuvasti.

Ongelma on kyllä harmillinen. Se vähentää aika lailla sellaista kainalossa kyhnäämistä, läheisyyttä. On kokeiltu kaikenlaisia suihkeita ja mitä näitä on, joiden pitäisi hillitä tai poistaa kuorsaaminen, mutta ei niillä kyllä mitään vaikutusta ole ollut. Voidaankohan me koskaan nukkua yhdessä (niin että molemmat nukkuu)?

Onko sulla kuorsaava mies? *koska naisethan ei tietenkään koskaan kuorsaa* Onko kukaan löytänyt toimivaa konstia kuorsaamisen lopettamiseksi? Vinkkejä? Vertaistukea? Mitään?


Terkuin
Miima

torstai 17. syyskuuta 2015

Teeistin paratiisi + Forsman tea arvonta

Viime viikonloppuna pyörin kuin väkkärä pääkaupunkiseudulla, ja yksi kohde, mihin oli pakko päästä, oli Forsman tea teemyymälä! Se kun osui silmään motarilla, kun oltiin kesällä Vantaalla asuntomessuilemassa, mutta oli juuri ehtinyt mennä kiinni 4 minuuttia aikaisemmin. Kyllä harmitti! Tällä kertaa siis merkkasin käynnin ihan kalenteriin, jotta varmasti kerkesin tuohon teen suurkuluttajan paratiisiin!





























Forsman tea teemyymälä sijaitsee siis Vantaalla kehä kolmosen vieressä. Se on Pohjoismaiden suurin erikoisteemyymälä, ja teelaatuja löytyy jopa 500 erilaista! Siinäpä onkin mistä valita! Mustaa, vihreää, valkoista, keltaista, Rooibosta, Matea, yrttiteetä, maustettuja, maustamattomia... Osa on valmiiksi pussitettuja, ja niitä löytyy monista ruokakaupoistakin. Osa taas on irtomyyntinä, ja joukossa on sellaisia harvinaisuuksia, mitä ei muualta löydykään! Lisäksi valikoimaan kuuluu kaikkea mahdollista teehen liittyvää: säilytyspurkkeja, haudutuspannuja, mukeja, sihtejä, teen kanssa nautittavia herkkuja, sekä kaikkea tätä myös erilaisissa lahjapakkauksissa.

Itse juon maustettua vihreää teetä helposti parikin litraa päivässä (ja ilman makeutuksia tai muita lisukkeita). Forsman tean valikoimasta omat suosikkini ovat puolukka-vanilja sekä tyrni - suosittelen, jos ette ole maistaneet!

Sain mukaani teetä ja laadukkaan sihdin kotiin viemisiksi

Ja ostin sitten vielä pikkuisen lisää
















Löytyykös lukijoista teenjuojia? Nyt on nimittäin luvassa teille jotain kivaa!

























Sain arvottavaksi 25e arvoisen lahjakortin Forsman tea teemyymälään, ja samaan pakettiin vielä laadukkaan sihdin ja paketin Rooibosta. Huom! Lahjakortissa on käyttöaikaa kokonainen vuosi, joten kannattaa osallistua, vaikkei ihan huudeilla asuisikaan, jos kuitenkin edes joskus on käyntiä pääkaupunkiseudulla (tai voi jonkun nakittaa teeostoksille, hih)!

Arvontaan osallistut kommentoimalla minkälaista teetä juot ja missä mittakaavassa. Kaikki saa yhden arvan, ja toivoisin anonyymejä jättämään toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan voittajan joutuisasti kiinni arvonnan päätyttyä.  Osallistumisaika alkaa just nyt ja päättyy keskiviikkona 23.9 keskiyöllä. Onnea arvontaan!


Terkuin
Miima

maanantai 14. syyskuuta 2015

Habitaren parasta antia




...oli korvakorut! Messuilla ei minusta ollut oikein mitään, mutta nämä Valona designin korvakorut pelasti päivän! Ihanat graafiset kolmiulotteiset korvikset on tehty kotimaisena käsityönä koivuvanerista laserleikkaamalla. Siellä oli monta eri mallia, jotka olisivat sopineet minun tyyliin aivan loistavasti, mutta päädyin näihin mustiin Kristalli-korviksiin. Iso Herra sitten osti ne mulle lahjaksi <3 Ne on suunnitellut Elina Mäntylä, ja tuotteilla on myös Avainlippu merkkinä suomalaisesta työstä. Valikoimasta löytyy lisäksi sisustustuotteita, esimerkiksi ripustettavia koivukristalleja samoissa muodoissa kuin noita korviksiakin.

Kävittekö Habitaressa ja mitä mieltä tarjonnasta? Entä mitäs tykkäätte noista korviksista?


Terkuin
Miima

torstai 10. syyskuuta 2015

Matalan kynnyksen auttamista


Pakolaiskriisi on nyt pinnalla joka julkaisussa ja mediassa. Kuinka paljon heitä minnekin tulee ja minne heidät kaikki sijoitetaan ja kuka maksaa ja mitä... Kiihkeitä kannanottoja poliittisella tasolla, vääntöä pakotteista ja kiintiöistä ja vaikka sun mistä. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se inhimillinen näkökulma.  Että nämä on kuitenkin ihmisiä, ja nämä ihmiset ovat paenneet hyvin vaikeista olosuhteista, mukanaan ehkä vain päällään olevat vaatteet. Kun bongasin Stadiumin ilmoituksen, jossa kerrottiin, että Stadium järkkää tehokeräystä pakolaisten hyväksi, ajattelin heti niitä pieneksi jääneitä lastenvaatteita, joita en ollut saanut aikaiseksi toimittaa minnekään. Stadiumin myymälöissä on siis Human Bridgen keräyslaatikoita, joihin voi lahjoittaa. Tällä hetkellä akuutti tarve on erityisesti lastenvaatteista, kengistä, makuupusseista ja makuualustoista. Sain kasaan ison kassillisen lastenvaatteita ja kenkiä, jotka aion käydä viemässä keräykseen. Toivottavasti niistä on iloa, minne sitten päätyvätkin!


Terkuin
Miima

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Metsolan uudet froteet drop 2

Keväällä ikävöin blogissa Metsolan froteita, ja ilmeni, että niin ikävöi moni muukin. Metsolalla luvattiin tarttua toiveisiin syysmallistossa, ja niin ovat tehneetkin. Eka dropista tilasin jo mintun pallofroteen ja kampanjahintaisen oranssin pisarafroteen.

Juuri myyntiin tulleessa kakkosdropissakin löytyy frotee-kivaa! Kelta-valkoinen Indus-paita on froteeta ja samoin vihreä waterdrop! Ja nuo pisarat on taas kampanjahintaisia. Tilaisinko, enkö tilaisi...

Ootteko muut froteen kaipailijat tykänneet uutuuksista?


Terkuin
Miima

maanantai 7. syyskuuta 2015

Pienet Converse-överit

Kävi pieni höyrähdys... Zalando Loungessa on nyt Converse kamppis, ja Conssit alle puoleen hintaan.






Tilasin sitten peräti kahdet kiilakorkoiset Converset. Mutta puolustaudun sillä, että postikulujen takia ei kannattanut pelkästään yhtä paria tilata! :D Ja jotenkin nyt kaipasin korkoja, mutta ei liian korkkarimaisia kenkiä. Sopii toivoa, että koko on oikea - googlettelin kyllä kokotaulukot, mutta eihän se aina kerro miten ne kengät jalkaan asettuu.



Lapsille ei löytynyt kokoja niistä väreistä mitä olisin halunnut. Kuten nämä mustat slipit olis ollut 27e.

Zalando Lounge on siis tällainen suljettu shoppailupaikka, jonne tulee päivittäin uusia kampanjoita huippumerkeiltä, ja alet on jopa 75%. Maksu tapahtuu luottokortilla ja postikulut esim. noille kengille oli postipaketin luokkaa. Jos haluat liittyä Zalando Loungeen, niin voit tehdä sen tästä kutsu-linkistäni. Saat 10e tervetuliaiskupongin, ja minä saan saman verran jos kutsumani loungelainen tekee ensimmäisen tilauksen. Ihan kiva lisäale jo valmiiksi mukaviin alennuksiin!

Ootteko tutustuneet Zalando Loungeen, löytyykö kokemusta? Ite liityin joku aika sitten, eikä ole vielä tilauskokemusta, mutta ainakin lupaavat nopeaa toimitusta vrt. esim. Campadreen, mistä kestää aina tosi pitkään toimitus.

Terkuin
Miima

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Roikkuvia asioita roikkumasta

















Mä siedän huonosti roikkuvia asioita. Ärsyttää ihan kauheesti kun tasoille ja pöydille vaivihkaa kerääntyy kasoja sekalaista sälää, jolle ei oikein ole varsinaista sijoistuspaikkaa, mutta joita kuitenkin tarvitaan säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä niitä täten voi piilottaa minnekään kauemmas jemmaan. Roikkuvat sälät tekee paikoista epäsiistin näköisiä, ja aiheuttavat mulle epämääräisen ahdistuksen, niin että aina ohikulkiessa jurppii "tuokin rytöläjä". Ja kun se rytöläjä sijaitsee paikassa, jossa se osuu koko ajan silmiin, niin syntyy kestojurppimus. Etenkin jos PMS.

Sama homma on keskeneräisten asioiden kanssa. Ärsyttää, kun joku homma on keskeneräinen, ja siihen liittyvät rojut, tai pelkät ajatukset, roikkuu jossain nurkassa, tai ilmassa. Tykkään saada asiat päätökseen, käsitellyiksi, valmiiksi. Siksi, niin kivaa kuin se olisikin, en voi kamalasti ottaa sellaisia hassunhauskoja TSI-projekteja työn alle. Kun ei ole aikaa puuhata niitä koko ajan arjen keskellä, niin niistä tulee nopeasti yksi ärsyttävä, keskeneräinen, häiritsevä projekti lisää.



Mutta parahultaisen pieniä projekteja on kiva tehdä. Sellaisia, jotka ei kamalasti vaadi, eivätkä vie paria päivää enempää. Niin kuin nyt nämä Ikean käsittelemättömät puulaatikot. Maalasin ne mustaksi. Sopivan kiitollinen homma, ei suuria epäonnistumisen pelkoja, pienellä vaivalla itsetekemisen iloa.


























Ja vähänkö näyttää kivemmalle kun ne rytöläjät on laatikoiden sisällä! Aah!

Ahdistaako teitä roikkuvat asiat?


Terkuin
Miima

torstai 3. syyskuuta 2015

Operaatio kielijänne

Kireän kielijänteen huomaa, kun kielen työntää ulos, ja kieleen tulee herttamainen muoto, kun jänne kiristää keskeltä


Herra Keltaisella todettiin viime hammaslääkärikäynnillä hieman kireä kielijänne. Hänellähän puuttuu ärrä ja älläkin on hieman epätavallinen. Saatiin kehotus käydä puheterapeutilta hakemassa näkemys, johtuuko äänteiden puuttuminen kireästä kielijänteestä ja tarvitseeko sitä operoida. Ensimmäisen kerran käytiin puheterapeutilla kesällä, ja hän oli sitä mieltä, että on vähän rajatapaus, vaatiiko leikkausta vai ei. Treenillä äänteet saattaisivat löytyä, joten sitä ajateltiin kokeilla ensin. Noh. Herrallahan ei sitten ollut niin minkäänlaista kiinnostusta treeniä kohtaan. Vaikka harjoituksia saatiin pelimuodossa, niin tosi haastavaa oli saada poikaa harjoittelemaan, ja jos saikin, niin luovutti heti jos tuli korjattavaa.

Nyt oli toinen käynti, ja todettiin, että ehkäpä se kielijänteen napsaisu auttaisi asiaa. Ehkä harjoittelukin on sitten helpompaa, kun kielen saa paremmin nostettua oikeaan asentoon kitalakeen. Nythän se ei oikein sinne yletä, ja sen takia alaleuka seuraa mukana l-äänteessä, ja sotkee äännettä. Varasin juuri hammaslääkäriltä ajan kielijänteen operointiin.

Nyt olisikin kiva kuulla, onko kenenkään lapsella ollut kireästä kielijänteestä johtuvia äännevikoja? Onko kokemusta kielijänteen operoinnista? Oliko kipuja, auttoiko? Kertokaa kaikki!


Terkuin
Miima

tiistai 1. syyskuuta 2015

Trouble in paradise: välimatka

Koska asetelmat tähän nykyiseen parisuhteeseen ei ole ihan helpoimmasta päästä, aloitan nyt ihan kokonaisen juttusarjan aiheesta! Haasteitahan meillä riittää, mutta kai se jotain kertoo, että ihan päättäväisesti ollaan yhdessä pysytty. Samalla lisätään blogin henkilögalleriaan uusi jäsen, Iso Herra. Kaipa hän on oman elämäni Mr Big, ja toisaalta nimitys sopii linjaan noiden pikkuherrojen kanssa.


Sinkkuillessani olin aika vaikea deittailtava ihan käytännön syistä. Minusta lapsia ei sotketa mihinkään treffailukuvioihin ollenkaan, joten treffiaikaa minulla oli keskiviikkoillat ja joka toinen viikonloppu. Siis lapsivapaat. Minusta oli ihan käsittämätöntä, että jotkut ehdotteli treffejä lasten kanssa! Kovin paljoa en sitten deittaillutkaan, kun kaiken lisäksi olen suht nirso miesten suhteen... Eikä minulla ole ajokorttia, joten noin vaan en arki-iltana pysty singahtamaan mihinkään pitemmälle. Tällainen kuvio vaatii mieheltä jonkin asteista tahtotilaa, sillä tapaamiset oli pitkälti toisen osapuolen harteilla. Tahtotilaa ei tarvinnut arvuutella, kun tapasin Ison Herran. Hän olisi ihan pokkana ajanut poikki Suomen Ylläkselle minua tapaamaan, kun olimme siellä lasten kanssa hiihtolomalla ja yhteinen aika oli kortilla! Ajattelin että toi on joku hullu stalkkeri tai ihan tosissaan ja sitoutunut. Päätin luottaa jälkimmäiseen.



Meillä on välimatkaa sellaiset 125km. En usko, että yhteen ollaan muuttamassa mitenkään lähiaikoina, kun Ison Herran yritystä ei pysty siirtämään, ja itse en haluaisi lapsia riipaista täältä muualle, kun täällä on koulut ja kaverit, mummolat ja isä. Kesään saakka tapailimme lapsivapaiden puitteissa, sillä lasten tapaaminen oli mulle hirmu iso kynnys (ja ihan oman postauksen arvoinen asia, joten palataan siihen vielä joskus myöhemmin). Kesällä sitten tutustuttiin toistemme lapsiin, joita Isolla Herralla siis kaksin kappalein. Yhteensä meillä on siis 6 lasta, huh! Kesän reissuilla pitikin opetella ihan uutta pääluvun laskemista, ja kyllä 6 on ihan eri asia kuin 4! Kesällä omat lapseni olivat isällään huomattavasti enemmän, kuten loma-aikoina yleensä, joten kahdenkeskistä aikaa Ison Herran kanssa oli runsaasti. Ja lisäksi, kun kerran lapset oli tutustutettu, niin Iso Herra majaili meillä silloinkin kun lapset oli mulla.

Nyt kun lomat on pidetty, on pitänyt oppia uudenlaiseen rytmiin ja jälleen harvempaan yhdessä oloon. Iso Herra on nyt viettänyt täällä pari-kolme yötä viikossa, niin että lähtee aamulla kukonlaulun aikaan ajelemaan että ehtii töihin. Nostan hattua sitkeydelle, sillä itselleni epä-aamuihmisenä tuo olisi täysin mahdotonta! Lisäksi ollaan yhdessä lapsivapaat viikonloput. Ne on meillä synkronoitu. Lapsellisina viikonloppuina pyritään näkemään koko lössillä, niin että lapset saavat touhuta yhdessä - ne kun menee samaan ikähaarukkaan, ja leikit tuntuvat sopivan oikein kivasti yhteen.

Miten tämä sitten toimii pitemmän päälle, se jää nähtäväksi. Aikaisemmin (lapsettomana ja myöhemmin ydinperheessä) ajattelin, että etäsuhde ei mulla toimisi - olen niin kosketuksella käyvä. Ja kyllähän sen vähän huomaa, että läheisyys on aina haettava uudestaan, jos on pitempään oltu erossa. Osaltaan tämä toki johtuu siitäkin, että lasten silmien alla ei minusta sovi kovin kiihkeäksi ruveta, joten sellainen tietty hajurako lapsiarjen keskellä on pidettävä. Kyse on siis siitä, että tämä elämäntilanne on vaan niin erilainen. On ihan eri asia pariutua lapsettomana, ja olla parisuhteessa ydinperheessä, kuin olla parisuhteessa eronneena lapsellisena.

Joten siihen tulokseen olen nyt tullut, että parisuhde ei vaadi yhdessä asumista. Monin tavoin on helpompaakin, kun molemmilla on omat kodit. Tällä tavoin molemmille jää myös ihan omaa aikaa, joka itselleni on ainakin tarpeen - mä vaan tarvitsen välillä olla yksin ja silloin kaikki ihmiset on häiriötekijöitä. Ja toisaalta, eipähän ala toisen ärsyttävät piirteet ärsyttää niin kamalasti, kun niihin saa vähän etäisyyttä. Koska kaikillahan meillä niitä kuitenkin on. Ja sitä paitsi - tämä porukka vaatisi ihan älyttömän paljon neliöitä, että mahduttaisiin saman katon alle! Näillä mennään siis tässä elämänvaiheessa.

Saa kommentoida!

Terkuin
Miima